Vahva uskomukseni on aina ollut, että koulutuksessa ja sivistyksessä on tulevaisuutemme. Suomi tarvitsee asiantuntijaosaamista säilyttääkseen kilpailukykynsä. Pelkällä laadukkaalla koulutuksella emme kuitenkaan ponnista pitkälle, jos työkyky on nolla. Hyvinvoivat ja työkykyiset ihmiset ovat elinehto dynaamiselle ja uudistuvalle yhteiskunnalle.
Liikkumattomuus tai liikunnallinen elämäntapa omaksutaan jo lapsuudessa ja nuoruudessa. Pudotuspeli opiskeluajan nivelvaiheissa koituu liian usein liikkumattomuuden hyväksi. Näin ollen liikunnallisuuteen panostaminen on ensiarvoisen tärkeää fyysisesti kestävämmän työelämän rakentamisessa.
Eduskunta on juuri hyväksynyt ammattikorkeakoululain muutokset. Lakimuutosten myötä ammattikorkeakoulujen toimiluvan myöntämisperusteita uudistetaan, ja yhtenä kriteerinä toimilupahakemuksia myönnettäessä ovat korkeakoulujen liikunta- ja hyvinvointipalveluiden järjestämisen selvittäminen.
Mielestäni on erinomaista, että ammattikorkeakouluja velvoitetaan hoitamaan opiskelijoiden liikuntapalvelut korkeakoululiikunnan suositusten mukaisesti. Ammattikorkeakoulut tavoittavat yhdessä yliopistojen kanssa merkittävän osan nuorten aikuisten ikäluokasta. Liikuntasuositukset ovat hyviä minimitavoitteita ja tehokas tapa parantaa noin 200 000 suomalaisen opiskelijan elämänlaatua.
On hätkähdyttävää lukea tilastoista, että tällä hetkellä joka neljäs ammattikorkeakouluopiskelija kertoo harrastavansa vain vähän liikuntaa ja joka kymmenes opiskelija ei omien sanojensa mukaan liiku ollenkaan. Ainoastaan 8 prosenttia ammattikorkeakouluopiskelijoista hyödyntää korkeakoulunsa liikuntapalveluita. Terveyserot yliopistoissa opiskelevien ja ammattikorkeakouluissa opiskelevien välillä ovatkin hälyttävät. Osittain tämä johtuu nimenomaan aliresursoiduista liikuntapalveluista.
Edellisen korkeakouluille tehdyn liikuntapalveluiden rahoitusselvityksen mukaan ammattikorkeakoulut käyttivät liikuntapalveluihin keskimäärin noin 6,6 euroa ja yliopistot 27,5 euroa. Ero on todella suuri ja näkyy suoraan palveluiden laajuudessa.
Suomella ei ole varaa, että työelämään valmistuvat nuoret aikuiset ovat jo valmiiksi työkyvyttömiä. Ylioppilaiden Terveydenhoitosäätiön (YTHS) vuoden 2012 tutkimuksen mukaan opiskelijoiden ylipaino, psyykkinen oireilu ja niska- hartiavaivat ovat kehittyneet opiskelijoiden kansantaudeiksi.
Toimilupahakemusten selvitykset eivät kuitenkaan saa olla pelkkiä tyhjiä lupauksia, joita ei ole aikomustakaan toteuttaa! Kun toimilupahakemuksissa luvataan kymmenen kaunista ja yhdeksän hyvää asiaa, on näiden tosiasiallista toteuttamista seurattava.
Suomessa on esimerkkejä erinomaisesti toteutetusta korkeakoululiikunnasta. Tuoreimmat uutiset kuultiin vast´ikään Tampereelta, jossa on lähdetty kahden yliopiston ja ammattikorkeakoulun välillä kehittämään liikuntapalveluita kustannustehokkaasti. Käytännössä siis syksystä alkaen, käytössä on kaikkien korkeakoulujen yhteiset liikuntapalvelut, mikä laajentaa etenkin ammattikorkeakouluopiskelijoiden liikuntamahdollisuuksia huomattavasti. Tämä ei olisi onnistunut ilman ammattikorkeakoulun tahtoa panostaa liikuntapalveluihin.
Sen sijaan, että hallintoon olisi palanut rahaa, on satsattu toiminnan kehittämiseen. Tästä passaisi muidenkin ottaa oppia!
Leena Harkimo on kansanedustaja ja valtion liikuntaneuvoston puheenjohtaja.