Toisin kuin monissa muissa maissa, suomalaisessa opettajankoulutuksessa on saatu pitkään ylpeillä runsailla hakijamäärillä. Tampereen yliopiston opettajankoulutuksen dosentti Pekka Räihän ja väitöskirjatutkija Ville Mankin mukaan hakijoiden määrä on kuitenkin ollut tasaisessa laskussa usean vuoden ajan
− Kun esimerkiksi luokanopettajakoulutuksen vajaata 800:aa aloituspaikkaa tavoitteli vuonna 2013 vielä lähes 8 500 halukasta, tänä keväänä hakijoita oli enää 4 700. Kun hakijamäärät ovat muutamassa vuodessa melkein puolittuneet, voidaan jo puhua opettajan ammatin vetovoiman hiipumisesta, he kirjoittavat Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksessaan.
Koska näin raju hakijamäärän notkahtaminen ei Räihän ja Mankin mukaan johdu teknisistä seikoista – kuten yliopistoon hakevien ensikertalaiskiintiöstä tai ikäluokkien pienentymisestä – katse olisi käännettävä opettajan työnkuvan houkuttelevuuteen.
− Tai paremminkin houkuttelemattomuuteen. Mikään muu ammatti tuskin on joutunut niin kovan julkisen riepottelun kohteeksi kuin opettajan työ viime vuosina. Julkisessa keskustelussa oppilaiden osaaminen koetaan puutteelliseksi tässä ja tuossa – milloin pitäisi opettaa maanpuolustusintoa, milloin rahankäyttöä. Lopulta syytökset nuorten osaamisen puutteellisuudesta kaatuvat aina opettajien niskaan.
− Kukapa nyt haluaisi omaa työtään jatkuvasti ruodittavan, Räihä ja Mankki kirjoittavat.
Todellisuudessa opettajat kokevat heidän mukaansa työnsä entistä raskaammaksi.
− Kun kasvaneisiin ryhmäkokoihin ja yhä heterogeenisempään oppilasainekseen yhdistetään vaatimukset digiloikasta sekä uudistuvista opetusmenetelmistä, työnkuvaa voi sanoa vähintäänkin kompleksiseksi. Kun monin paikoin vielä homekoulut sisäilmaongelmineen rapauttavat opettajien fyysistä terveyttä, alkaa alan houkuttelevuus olla koetuksella, he kirjoittavat.
Ongelmaan on Räihän ja Mankin mukaan suhtauduttava vakavasti.
Jos Suomessa halutaan jatkossakin nauttia siitä, että opettajan tehtävään hakeutuu kyvykkäitä ja halukkaita ihmisiä, hakijamäärän laskuun on suhtauduttava vakavasti.
− Uudella hallituksella toivottavasti on viisautta panostaa koulutukseen sekä opettajan työn reunaehtojen kehittämiseen. Tällöin voisimme välttää Ruotsin tilanteen, jossa opettajankoulutuksen vähäinen vetovoima on johtanut jopa opettajapulaan.