– Me emme halua luovuttaa sopimusoikeuksiamme vientiteollisuudelle tai yksityiselle sektorille. Siksi emme tule suostumaan sopimusjärjestelmiin, joissa OAJ:n oikeutta rajaamattomasti neuvotella jäsenkuntansa eduista rajoitettaisiin, Olli Luukkainen kirjoittaa Verkkouutisten blogissaan.
Sekä SAK että EK ovat kannattaneet niin sanottuun Suomen malliin siirtymistä palkkaneuvotteluissa, jolloin avoin eli vientisektori määrittäisi palkankorotusvaran, ja muilla sektoreilla sopimuspalkat eivät saisi ylittää palkka-ankkuria. SAK tarjosi viime vuonna siirtymistä Suomen malliin yhden vuoden keskitetyn palkkaratkaisun jatkoksi. EK:ssa on toivottu, että vientivetoiseen palkkamalliin päästäisiin siirtymään jo ensi vuodesta alkaen.
– Aina on olemassa se mahdollisuus, että OAJ jättäytyy muutaman muun keskeisen järjestön kanssa mahdollisen yhteiskuntasopimuksen ulkopuolelle, Luukkainen kirjoittaa.
Hän kysyy, onko akavalainen julkinen sektori laajemminkaan valmis ”taipumaan yksityisen sektorin ja hallituksen liittouman alle”.
Luukkaisen mielestä kyse on ”toisen taskuolla asioimisesta”, kun yksityisen puolen työnantaja, hallitus ja SAK ovat liittoutuneet riistämään ”yksipuolisesti julkisen sektorin työntekijöiden neuvottelupöydässä saavuttamia etuja”.
– Kokemus osoittaa, että viimetingassa kaupan ovat myös korkeammin koulutettujen palvelussuhteet, eläkkeet, verotus jne. EK:n vuorineuvoksia kiinnostaa vain työrauha ja AKT. Silloin onkin hyvä katsoa, kuinka STTK ja sen liitot puolustavat Akavan rinnalla koulutettuja ja julkista sektoria. SAK ei näytä sitä ainakaan tekevän, Luukkainen kirjoittaa.