Lastensaanti viivästyy monilla kolmikymppisillä, koska he tekevät juuri kuten heille on opetettu, arvelee suomen kielen ja yhteiskuntaopin opettaja Vilja Heinävaara Helsingin Sanomissa julkaistussa mielipidekirjoituksessaan.
Heinävaara huomauttaa kolmikymppisten kuuluvan sukupolveen, jolle on iskostettu todella syvälle, millaisessa elämäntilanteessa lapsia kannattaa hankkia.
– Jos parikymppinen erehtyy puhumaan lapsihaaveistaan, toppuutellaan ne herttaisina pois. Ennen lastensaantia täytyy näet ehdottomasti opiskella, Heinävaara sanoo.
Opiskelun aikana yhteiskunta taas kehottaa hankkimaan työkokemusta, mutta ei niin paljon, että se johtaisi opintojen viivästymiseen. Ennen perheen perustamista tulisi myös matkustella ja kokea asioita, ja valmistumisen jälkeen taas etsiä vakityöpaikka.
Samalla suotavaa olisi olla vakituisessa parisuhteessa.
– Tässä vaiheessa kynnys raskauden yrittämiselle on melko korkea kaikilla niillä määräaikaisilla naistyöntekijöillä, jotka yrittävät saada jalansijaa työelämässä, Heinävaara huomauttaa.
Kun kaikki nämä ohjeet otetaan huomioon, on Heinävaarasta selvää, että ”sopiva” aika saada lapsia siirtyy yhä myöhemmäksi.
Heinävaara kuitenkin huomauttaa, että elämä on arvaamatonta kaikkina aikoina. Valmista itsestä tai maailmasta ei tule koskaan, vaan hyppy vanhemmuuteen vaatii aina myös rohkeutta ja riskinottoa.
– Tätä ihmiselämään kuuluvaa epätäydellisyyttä ei kuitenkaan korosteta silloin, kun jaellaan elämänohjeita nuoremmille sukupolville. Neuvoissa korostuu harkitsevuus suurten päätösten edessä ja asioiden tekeminen oikeassa järjestyksessä, Heinävaara ihmettelee.
Heinävaarasta ei siis ole ihme, että aikoinaan nuorille annetut neuvot näkyvät nyt syntyvien lasten määrässä.
– Nyt nämä neuvoja jaelleet sitten ihmettelevät, miksi kolmekymppiset elävät tismalleen niin kuin on opetettu, Heinävaara päivittelee.
