Vuodesta 1938 opettajana työskennellyt Juha Javanainen avaa Etelä-Suomen Sanomissa julkaistussa mielipidekirjoituksessaan, millaista arki on nykyisin suomalaisissa kouluissa.
– Aloittaessani opettajaurani tietokoneista ei ollut koulussa tietoakaan, saatikka nykyhärpäkkeistä. Vanhemmat olivat harvakseltaan yhteydessä lankapuhelimillaan. En luvannut oppilailleni ”ummet ja lammet” erilaisia elämyksiä ja silti kaikesta huolimatta homma hoitui ja hoituu edelleen.
Nykyään kouluissa hukutaan hänen mukaansa ”informaatioähkyn keskelle”.
– Aina vain uusia projekteja, mutta myös opetusta ja oppilaiden huomioimista, niin huonoina kuin hyvinä hetkinä. Nykyään ”koskaan ei saa olla vain”, vaan aina yritetään miellyttää sekä oppilaita että heidän vanhempiaan.
Historiaa opettava Jahvanainen kertoo edustavansa koulumaailmassa ”mennyttä maailmaa” oppiaineensa suhteen ja opetustavoiltaan.
– Edustan myös opetuksessani oppilailleni tulevaisuutta, jossa voin antaa heille muutakin kuin virtuaalitodellisuutta ja lupauksia elämyksistä. Lähialueiden ympäristöstä riittää puhumista ja oppilaat nauttivat kokemukseni tuomasta ”muinaishistoriallisesta” opetustyylistä ja arkitodellisuuden pitkäaikaisesta tietämyksestä.
Jahvanainen kirjoittaa olevansa kutsumusammatissaan, josta hän on nauttinut ”täysin siemauksin”
– Uskon, että opettajista ei tulevaisuudessa ole pulaa, kun vain muistetaan, että kutsumus on se tärkein asia valittaessa opettajan ammattia. Kokemus lisää tietoa ja tieto ei vanhene koskaan. Tärkeintä on tämän kaiken lisäksi olla oppilaille auktoriteetti.