Kevään 2016 kilpailukykysopimuksen allekirjoittaneet työmarkkinoiden keskusjärjestöt esittivät Suomen hallitukselle sopimuksen kohdassa 8.2. seuraavaa: ”Kolmikantainen valmistelu – Työmarkkinakeskusjärjestöt esittävät, että hallitus valmistelee työlainsäädäntöön ja ansiosidonnaiseen sosiaaliturvaan tehtävät muutokset yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa”. Valtioneuvosto hyväksyi omalta osaltaan sopimuksen 2.3.2016. Se ei tehnyt varaumaa kolmikantaisen valmistelun suhteen.
Palkansaajien osuus sopimuksesta on toteutunut. Työaikaa pidennettiin ja työnantajamaksuja siirrettiin työntekijöiden maksettavaksi yhteensä viiden prosentin edestä palkkasummasta. Mielestäni on ymmärrettävää, että palkansaajajärjestöt kokevat tulleensa vedetyksi nenästä, kun tämän jälkeen esitetään yksipuolisesti irtisanomissuojan heikentämistä.
Asiaa ei paranna, että lakimuutokselle ei vaikuta olevan kovin vahvoja rationaalisia perusteluja. Suomen yksilöllinen irtisanomissuoja ei ole eurooppalaisittain vahva, pikemminkin päinvastoin. Eri maiden irtisanomissuojaa ei ole yksinkertaista yhteismitallistaa, mutta OECD:llä, jos kellään, pitäisi olla taito ja mahdollisuudet se tehdä.
Perinteisesti Länsi-Euroopaksi mielletyistä maista vahvin henkilöperusteisen, toistaiseksi voimassa olevasta työsuhteesta tapahtuvan irtisanomisen suoja on OECD:n mukaan Portugalissa. Sen vahvuutta kuvataan suhdeluvulla 318. Saksan vastaava luku on 268, Ruotsin 261, Tanskan 220 ja Suomen 217. Suomen yksilöllinen irtisanomissuoja on siis jopa heikompi kuin joustavien työmarkkinoiden mallimaana usein pidetyn Tanskan.
Irtisanomissuojan heikennyksen työllisyys- ja tuottavuusvaikutukset on niin ikään arvioitu vähäisiksi, eikä ole varmaa, onko niitä lainkaan. On myös arvioitu, että irtisanomiskynnyksen alentaminen voisi tukea vanhanaikaisia autoritaarisia johtamiskäytäntöjä, kun johtamisosaamisen puutteet voisi helpommin korjata lopettamalla työsuhteen. Pelolla johtaminen ei johda tuottavuuden kasvuun, vaan pikemminkin ongelmien peittelyyn.
Edes Suomen Yrittäjien irtisanomissuojan heikentämisen perusteluksi esittämät oikeustapaukset eivät vaikuta kovin vahvoilta. Kaikkia en onnistunut jäljittämään, mutta esimerkiksi työtoveriaan mopilla huitaisseen siivoojan tuomiota todennäköisesti lievensi se, että hänellä oli takanaan 20 vuoden moitteeton palvelus. Toiminnanjohtajan taas olisi saanut irtisanoa, mutta ei ilman varoitusta. Lisäksi kaikkia häntä vastaan esitettyjä seikkoja ei kyetty oikeudessa näyttämään toteen.
Asioiden nykytila kertoo ennen kaikkea kunnollisen keskusteluyhteyden puutteesta. Olisikin viisasta lopettaa valmistelu kiistanalaiselta pohjalta ja tarttua palkansaajajärjestöjen neuvottelutarjoukseen. Yksi mahdollinen neuvottelulinja voisi olla se, että etsittäisiin keinoja irtisanomisriitoja koskevan oikeuskäytännön yhtenäistämiseen esimerkiksi työtuomioistuimen toimivaltaa laajentamalla.