Kokoomuksen kansanedustaja Kai Mykkänen kirjoittaa Puheenvuorossa kommenttejaan Helsingin Sanomien pääkirjoituksesta, jonka otsikon mukaan Operaatio Libyassa on jälleen edessä.
Kai Mykkäsellä on näkemykseen varauksia. Hänen mielestään kesällä saatetaan keskustella uudesta liittouman sotilasoperaatiosta Libyaan, jos pakolaisvirta kääntyy viimekesäiseen tapaan Libyan-Italian reitille – mutta pakolaisvirta ei välttämättä käänny Libyaan, jolloin paine sotkun selvittämisyritykseen siellä ei kasva.
– Jos olet jumissa Turkissa tai pakenet Irakista saati Afganistanista, olet aika monen valtion ja kilometrin takana Libyasta (Jordania, Israel, Egypti…). Suoraviivaisempi reitti voisi kulkea esimerkiksi Mustanmeren yli Ukrainaan ja sieltä Puolaan tai Slovakiaan, Kai Mykkänen toteaa.
Kansanedustaja aprikoi, yhdistääkö pakolaisongelma enää EU:ta samalla tavalla akuutisti kuin viime kesänä.
– Jos miljoonien virta aktivoituisi Libyan reitiltä Italiaan, pelkään pahoin, että Saksan demokratia ei enää niele tilannetta vaan sulkee rajat – oltiin siitä mitä mieltä tahansa. Tekihän Itävaltakin jo niin.
Pessimisti saattaisikin hänen mukaansa veikata, että liike ei lopulta pysähdy sen enempää lähtöalueiden rauhoittumiseen kuin EU:n ulkorajasopimuksiinkaan, vaan Schengen-sopimuksen kaatumiseen ja yhteisen siirtolaispolitiikan haaksirikkoon.
– Saksa ei varmaan pysty sulkemaan rajojaan nopeasti täysin, mutta Libyaan liittyen haen tässä lähinnä sitä, että onko vaikkapa Itävallalla, Puolalla tai Saksalla riittävän pakottavaa painetta esimerkiksi rahoittaa puuttumista asioihin Libyassa pakolaisvirran takia, jos pakolaiset käytännössä jäävät Välimeren maihin jumiin, Mykkänen kysyy.
Hänen kolmas pointtinsa on kysymys siitä, onko tilanne Libyassa liian sotkuineen kenenkään siivottavaksi.
– YK:n tukema hallitus istuu Tunisiassa, toinen Tripolissa ja kolmas Tobrukissa. Varsinainen ongelma ovat eripuraiset islamistiset taisteluryhmät, jotka eivät ole yhdenkään hallituksen kontrollissa. Kenet valitset hevoseksesi?
Kai Mykkäsen mukaan Barack Obaman kommenteista voi päätellä, että hän ei tule päättämään kauttaan uuteen Libyan sotaan.
– Tietyissä oloissa Venäjä voisi kiinnostua roolista Libyan rauhoittamisessa, mutta sillä on varmasti peliin omat ehtonsa, joita muiden on vaikea niellä. Jos taas Venäjä pidetään sivussa, se todennäköisesti kaataisi YK:n mandaatin operaatiolle.