Viime aikoina olen lainsäätäjänä halunnut miettiä yhteiskunnan luomia rajoitteita ihmisten luovuudelle ja uskallukselle. Tutkimustenkin mukaan tietyt yhteiskunnat/yhteisöt tuhoavat ihmisten luovuutta ja toiset kannustavat uudistumiseen. Onko Suomi kannustava vai tuhoava yhteiskunta?
Mitkä kuvitellut ja todellisuuden pelot estävät esimerkiksi yrittäjyyden valitsemista elämänuraksi Suomessa? Varmasti suuri pelko liittyy yrittämisen taloudelliseen epävarmuuteen ja pelkoon siitä, että epäonnistun. Menetänkö yrittäjästatuksen myötä sosiaaliturvani? Olenko konkurssin jälkeen 15 vuotta velkavankeudessa? Meneekö samalla perheen tulevaisuus?
Voisimmeko yhteiskuntana vähentää näitä pelkoja? Hallitusohjelmassa on nyt mainittu esimerkiksi perustulokokeilu. Voisiko kokeilun kohdistaa aloittaviin yrittäjiin? Sovitaan, että seuraavan kolmen vuoden aikana kokeilussa olevan yrittäjän minimitulo on vähintään 1000 euroa kuukaudessa. Mikäli sitä ei saa sitä yrittäjätulona, loppusumma korvataan työttömyyskorvauksena.
Tai voisiko ansiosidonnaiselle työttömyysturvalle pudonnut henkilö saada edelleen ansiosidonnaista, mutta aloittaa yrittäjyyden? Uskon, että tällaiset toimet alentaisivat kynnystä kokeilla yrittäjyyttä.
Moni yrittäjäksi aikova pelkää sairastumista – yrittäjällä ei ole varaa sairastua. Nyt työntekijöiden osalta puhutaan yhdestä omavastuupäivästä sairastumisen takia. Yrittäjällä omavastuupäiviä riittää, varsinkin kun alkuvaiheessa ei todennäköisesti pysty maksamaan paljonkaan yrittäjän YEL-maksuja. Löytyykö tähän yrittäjän kannalta parempia ratkaisuja?
Usein koko perhe on enemmän tai vähemmän mukana yrittämisessä. Moni on kokenut karmaisevana tosiasiana, että yrityksen toiminnan supistuessa perheenjäsen tulkitaan myös yrittäjäksi, vaikka hän on jo irronnut yrityksestä ja etsii työtä. Työtä ei ole ja työttömyyskorvausta ei saa.
Yksi epävarmuus liittyy ihmisten palkkaamiseen. Nyt TUPO-osapuolet taistelevat työsopimuksista, vaikka meidän pitäisi kysyä asioita varsinaisilta päätöksentekijöiltä eli työpaikkatasolta. Mikäli työpaikkataso ei pääse yhteisymmärrykseen, silloin neuvottelu voidaan siirtää järjestöille.
Mikäli haluat yrittäjänä lähteä kasvuun, ensimmäisen ja toisen työntekijän palkkaaminen pitäisi olla paljon nykyistä riskittömämpää. Tähän auttaisi aito paikallinen sopiminen ja myös koeajan pidentäminen. Neljän kuukauden koeaika on aidosti lyhyt periodi analysoida uutta työtekijää.
Virossa yrityksen voitoista ei makseta veroja, mikäli se käytetään yrityksen kehittämiseen. Haluaisin kokeilla, voisiko Viron veromalli loppujen merkitä verotulojen kasvua myös Suomessa? Yrityksen kehittäminen merkitsee usein sitä, että palkataan lisää henkilökuntaa. Mikäli yhteisöverotulo vähenee, uskon että vähintään saman verran valtio saisi tuloja osinko- ja palkkaverojen kasvuna.
Valitettavan usein esimerkiksi yrittäjäpolitiikassa puhutaan edelleenkin makrotasolla. Mielestäni edellä mainittuja mikrotason muutoksia kannattaisi toteuttaa. Yhteiskunta koostuu edelleen yksittäisten ihmisten päätöksistä – ei kansantalouden jargoneista.
Kirjoittaja Harri Jaskari on kokoomuksen kansanedustaja.