Suomen politiikassa on vallinnut viime vuosikymmenet konsensushakuinen kausi. Kaikki merkittävät puolueet ovat lähentyneet poliittista keskustaa ja välttäneet kärjekkäitä kannanottoja ja irtiottoja. Perussuomalaisten nousu vakavasti otettavaksi puolueeksi viime eduskuntavaaleissa ja sen jälkeinen poliittisesti eripuraisen hallituksen kausi muutti tilanteen.
Sen pohjalta nähtiin ensin SDP:ssä valtiohoitajaroolin omaksuneen Jutta Urpilaisen korvaaminen populistisillakin kannanotoilla kannatusta hankkineen Antti Rinteen nousu uudeksi puheenjohtajaksi. Nyt kokoomus valitsi puheenjohtajakseen Alexander Stubbin, joka kampanjansa yhteydessä otti kantaa huomattavasti räväkämmin kuin esimerkiksi Jan Vapaavuori.
Kokoomus pyrki viime vaalikampanjoissaan erottautumaan lähinnä markkinointiviestinnän keinoin ja onnistuikin siinä varsin hyvin. Jyrki Kataisen poliittinen linja oli kuitenkin hyvin maltillinen ja jyrkkiä kannanottoja välttelevä. Vaikuttaa siltä, että tähän kokoomuslaiset halusivat muutoksen. Valtiomiesmäisesti ja jatkuvuutta korostaen kampanjoinut Jan Vapaavuori ei puoluekokousväelle maistunut.
Stubbin esiintymistyyli ja kampanja olivat tuttua dynaamista Alexia, mutta rohkenen silti väittää, ettei se peliä ratkaissut. Haluttiin, että kokoomus erottuu muista puolueista myös poliittiselta linjaltaan, ei siis vain kampanjoinnilla.
Vaikka uuden puheenjohtajan esimerkiksi talouspoliittisista linjauksista tiedetään aika vähän, pitää muistaa, että hän on erittäin kokenut poliitikko. Tästä nähtiin näyte jo uuden puheenjohtajan linjapuheessa, joka oli selkeän maltillinen verrattuna hänen nostoihinsa kampanjan aikana.
Vaikka Stubbin valinta oli eräänlainen kokoomuslainen vastaus Timo Soinin nousulle ja Rinteen valinnalle demareiden johtoon, ei Stubbia voida millään tavalla pitää populistina. Yhteistä uusille puheenjohtajille Stubbille, Rinteelle ja Sipilälle on se, että he tulevat kaikki puolueidensa sisäpiirin ulkopuolelta. Vain perussuomalaisten Soini edustaa vanhan puolueen perusmuottia.
On selvää, että hän tuo kokoomuslaiseen politiikkaan uusia reippaita linjauksia. Näytteitä on jo saatu siitä, että hän sanoo ääneen monen kokoomuslaisen syvät tunnot tämän hetken poliittisista kysymyksistä. Stubbin kyseenalaistamat oppivelvollisuusiän nosto ja metropolihallinto joutaisivat ainakin minun mielestäni romukoppaan. Niin ikään reipas Nato-kanta ja vaatimukset kokonaisveroasteen laskemisesta ovat useimpien kokoomuslaisten näkemyksen mukainen. Jos näitä näkemyksiä pidetään oikeistolaisina, vastasi Stubb kentän vaatimukseen oikeistolaisemmasta linjasta.
Tämä asetelma saattaa kokoomuksen ja sen uuden puheenjohtajan muiden puolueiden ja median helpoksi maalitauluksi. Tuntuu siltä, että suomalaisessa keskustelussa meidät on helppo leimata oikeistolaisiksi, kun puhumme avoimesti kokoomuslaisista perushyveistä kuten perheiden vastuusta lapsistaan, yrittäjyydestä, työn palkitsevuudesta ja säästäväisyydestä. Pitää tosin muistaa, että olemme itse olleet ponnekkaasti konsensushengessä rakentamassa hyvinvointiyhteiskuntaa, jossa aivan tavalliset keskiluokkaiset ihmisetkin nauttivat sosiaalietuuksista. Heihin tämä pelottelu voi valitettavasti upotakin.
Samalla, kun uskon uuden kokoomuksen vetävän reipasta linjaa uuden puheenjohtajansa viitoittamana, on ehdottomasti vältettävä ylilyöntejä. Siksi jo viikonloppuna käsitteeksi nousseeseen Alexin tiimiin tarvitaan innokkuuden ja nälän lisäksi senioriteettia, kokemusta ja malttia. Luotan siihen, että valinnat tehdään näkemyksellisesti ja tasapainoisesti. Näin uusi nousu toteutuu kokoomukselle ja Suomelle.
Harri Airaksinen on Teknologian tutkimuskeskus VTT:n asiakasjohtaja.