[vc_row][vc_column][rev_slider alias=”koulut-2″ mode=”header”][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]Suomessa Opetushallitus on laskenut tuoreimpiin väestöennusteisiin pohjautuen, että peruskoulujen määrä saattaa laskea nykyisestä noin 2 300:sta 1 600:aan vuoteen 2030 mennessä.
Vuonna 2040 peruskouluja olisi enää vajaat 1 300. Opetushallituksen selvityksestä – joka tulee julki alkusyksystä – kertoi ensimmäisenä Helsingin Sanomat.
– Tämä on ennustelähtöinen tarkastelu emmekä pidä kehityskulkua näin suoraviivaisena, toteaa opetusneuvos Leena Nissilä Opetushallituksesta Nykypäivälle.
Tutkimukset eivät tue käsitystä, että koulun koko sinänsä vaikuttaisi oppimistuloksiin tai oppilaiden hyvinvointiin, vaan kyse on enemmän koulun toimintakulttuurista.
Valtiovarainministeriön selvityksen mukaan oppilaskohtaiset kustannukset osoittautuivat isoimmiksi alle 20 000 asukkaan kunnissa ja pienimmiksi 20 000–40 000 asukkaan kunnissa, minkä jälkeen kustannukset taas kasvoivat.
– Isoissa kaupungeissa moniin kehittämistoimiin ja tuntikehykseen kuten valinnaisuuteen satsataan varmasti enemmän, mikä selittänee tätä, Nissilä arvioi.
Perusopetuslain mukaan oppilaan päivittäinen koulumatka odotuksineen saa kestää enintään kaksi ja puoli tuntia, 13 vuotta täyttäneillä enintään kolme tuntia.
Toistaiseksi manner-Suomessa ei ole olemassa kuntaa ilman peruskoulua, mutta entistä useammassa kouluja on vain yksi. Perusopetuksen järjestäminen on kunnan velvollisuus, mutta yhteistyötä tehdään jo nyt.
– Esimerkiksi Länsi-Uudellamaalla Inkoon ja Siuntion kunnissa ei ruotsinkielistä yläkoulua ole, joten oppilaille osoitetaan paikat kuntarajan yli Lohjalta tai Kirkkonummelta, kertoo erityisasiantuntija Mari Sjöström Kuntaliitosta.
Nykypäivä kysyi kolmelta kansanedustajalta sähköpostitse, mitä he ajattelevat näistä asioista.
1. Miten lasten oikeus perusopetukseen jatkossa turvataan, kun oppilaita on entistä vähemmän?
2. Täytyykö joka kunnassa olla oma peruskoulu?
3. Miten suhtaudut etäopetukseen?
Sanni Grahn-Laasonen (kok.) on vakuuttunut, että kuntaliitokset ja kuntien välinen yhteistyö tulevat lisääntymään.
1. Lasten oikeus laadukkaaseen varhaiskasvatukseen ja perusopetukseen on turvattava kaikissa oloissa. Lapsimäärän vähentyessä ja väestön ikääntyessä kunnat joutuvat pohtimaan rakenteita uudelleen.
Kuntaliitokset ja kuntien välinen yhteistyö tulevat varmasti lisääntymään – toivon sitä todella!
2. Onko kuntaa ilman koulua? Jos kuntaan ei synny luokallistakaan lapsia, päättäjien on hyvä pysähtyä pohtimaan tulevaisuuden ratkaisuja.
Opetuksen järjestämisen rinnalla pitäisi olla voimavaroja myös koulutuksen kehittämiseen. Alueellinen tasa-arvo lasten mahdollisuuksissa toteutuu Suomessa yhä hyvin, mutta PISA-tuloksissa näkyy jo pieniä murtumia.
Asuinpaikka ei saisi vaikuttaa siihen, millaiset näköalat lapsi ja nuori saa elämäänsä.
3. Etäopetuksesta saatiin koronan myötä paljon hyviä kokemuksia, jotka kannattaa ilman muuta hyödyntää tulevaisuudessa.
Onneksi panostimme jo viime kaudella paljon digioppimiseen, se auttoi hädän hetkellä! Etäopetuksen avulla voidaan esimerkiksi tarjota harvinaisia kieliä ja laajentaa mahdollisuuksia.
Pohjimmiltaan koulu on kuitenkin yhteisö, jossa kohtaamisella on suuri arvo. Etäopetus ei sovi säästökeinoksi eikä kuntien pelastajaksi, sellaisille ajatuksille kannattaa laittaa heti piste.
Petri Honkosen (kesk.) mielestä 20 oppilasta on kipuraja, jota pienemmän koulun ylläpito ei ole lasten kannalta mielekästä.
1. Kuntien välistä yhteistyötä tarvitaan välttämättä. Mielestäni 20 oppilasta on kipuraja, jota pienemmän koulun ylläpito ei ole lasten kannalta mielekästä. Lapset tarvitsevat oman ikäisiä luokkakavereita.
Korostan kuntien itsemääräämisoikeutta tässä asiassa ja sitä, että nyt puhutaan lapsista ja heidän oikeuksistaan – ei teknisesti koulunpidosta.
2. Itse olen käynyt yläasteen naapurikunnassa ja se toimi hyvin. Uskon, että kunnat hakeutuvat yhteistyöhön, kun lapset oman kunnan alueelta käyvät vähiin.
3. Väliaikaisena ratkaisuna ja erikoisaineissa se on hyvä ratkaisu, mutta laajemmassa mitassa lapset tarvitsevat lähiopetusta.
Heikki Autton (kok.) mielestä kaikkein pisimpien kuljetusmatkojen oppilailla voisi olla viikossa hyvin 1–2 etäpäivää.
1. Suomalaisen koulutusjärjestelmän vahvuus on tähänkin asti ollut opettajankoulutuksessa. Olennaista on turvata opettajan ammatin arvostus ja alan vetovoima – sekä tietysti korkeatasoinen opettajankoulutus.
Koululaisten oppimisen turvaaminen onnistuu kyllä jatkossakin maailman parhaiden ja hyvin motivoituneiden opettajien toimesta, vaikka fyysinen ympäristö kokisikin muutoksia.
2. Peruskoulu on mielestäni palvelu, jota voidaan käyttää mittana kunnallisessa itsehallinnossa: jos kunta on niin pieni, ettei lapsia riitä omaan peruskouluun, ei liene perusteltua, että kunta pyörittää kuitenkin omaa hallintoa.
Siinä vaiheessa on syytä harkita kuntaliitosta isompaan kuntaan tai kokonaan uuden, isomman kunnan perustamista naapureiden kanssa.
3. Kuluneen kevään aikana otettu harppaus etäopetuksessa tulee ilman muuta hyödyntää myös jatkossa.
Toki lähiopetuksen on aina oltava peruskoulussa kaiken opetuksen lähtökohta, mutta esimerkiksi kaikkein pisimpien kuljetusmatkojen oppilailla voisi olla jatkossa viikossa aivan hyvin yksi tai kaksi etäpäivää. Myös syventäviä opintoja tai harvinaisempia valinnaisia aineita esimerkiksi kielten osalta pystyttäisiin hyvin järjestämään etäyhteyksin yli kuntarajojen.
Kun tulevaisuudessa jatko-opinnot ja työelämä perustuvat entistä enemmän etäyhteyksiin, on hyödyllistä, että lapset oppivat alusta asti näitä yhteyksiä luontevasti hyödyntämään.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row]