Tuoreessa selvityksessä on kartoitettu tyypillisimpiä sisäilmaongelmiin johtavia tekijöitä uudisrakennuksissa. Sisäilmaongelma voi selvityksen mukaan syntyä missä tahansa kohdassa rakentamisprosessia tai käyttö- ja ylläpitovaihetta.
VTT Expert Servicen tekemässä selvityksessä todetaan, että monesti sisäilmaongelmien taustalla on useita samanaikaisia asioita ja ongelmat esiintyvät eri toimijoiden rajapinnoilla. Tämä vaikeuttaa syy-seuraussuhteiden ja vastuutahojen hahmottamista.
Selvityksen teettäneen Rakennusteollisuus RT:n mukaan selvitys osoittaa hyvin, että tilaaja, suunnittelija, materiaalitoimittaja ja rakentaja voivat jokainen omalla toiminnallaan aiheuttaa sisäilmaongelmia. Ja hyväkin sisäilma voidaan pilata, jos rakennusta ei käytetä ja huolleta oikein.
– Sisäilmaongelmassa tutkitaan aina kokonaisuutta. Rakennustekniikan ammattilainen ei ole kemiallisten tai ilmanvaihtoon liittyvien ongelmien asiantuntija. Niihin pitää saada omat asiantuntijansa mukaan kokonaiskuvaa ratkomaan, selvitystä laatimassa ollut erityisasiantuntija Mikko Saari huomautaa RT:n tiedotteessa.
Saaren mukaan rakenteissa suurin yksittäinen tekijä on edelleen rakennusaikainen kosteudenhallinta. Hän nostaisi tutkimuksesta esiin muovimattojen aiheuttamat emissiot. Ne liittyvät yhteen sisäilmaongelmien tutkijoiden suurempaan haasteeseen, hajuihin.
– Tiloissa oleskelevat henkilöt voivat raportoida pahasta hajusta ja tunkkaisesta ilmasta. Kun tilojen kaasuyhdisteitä mennään mittamaan epäpuhtausmittareilla, voivat tulokset kuitenkin jäädä alle raja-arvojen, Saari kertoo.
RT:n rakentamisen kehityksestä vastaava johtaja Jukka Pekkanen painottaa, että tilaajan pitää mahdollistaa rakennushankkeelle realistinen aikataulu. Esimerkiksi betonirakenteiden rakentamisen aikaiselle kuivumiselle pitää jättää riittävästi aikaa.
– Suunnittelijan pitää huolehtia, että suunnitelmat eivät jää ylimalkaisiksi, vaan vaikeista kohdista tehdään riittävästi detaljikuvia. Pitää hyödyntää hyväksi koettuja ratkaisuja. Tällä olisi vältetty esimerkiksi monia ongelmallisia parvekerakenteita, joita on rakennettu, vaikka suunnitteluratkaisut eivät ole olleet käytännössä toimivia. Urakoitsijan tulee puolestaan varmistaa, ettei rakenteiden anneta kastua ja huolehtia normaalin rakentamisaikaisen kosteuden kuivatuksesta, Pekkanen toteaa.
