Rikollisuuden tutkimuksessa tunnetaan rikkinäisten ikkunoiden teoria, jonka mukaan suhteellisen vähäisiinkin sosiaalisiin häiriöihin, kuten ikkunoiden rikkomiseen, on puututtava, sillä muuten ne tasoittavat tietä vakavampiin rikoksiin. Samaa periaatetta voidaan ukrainalaiskirjailija Stanislav Asejevin mielestä soveltaa myös kansainvälisiin suhteisiin ja geopolitiikkaan.
– Vuonna 2014 Venäjä alkoi ”rikkoa ikkunoita” Krimillä. Kun maailma ei reagoinut siihen asianmukaisesti, Venäjän aggressio laajeni Itä-Ukrainaan ja eskaloitui aseellisiksi vihollisuuksiksi, joissa kuoli yli 14 000 ihmistä ja miljoonat joutuivat pakenemaan kodeistaan. Edelleenkään kansainvälinen yhteisö ei reagoinut riittävän päättäväisesti. Tämä johti suoraan helmikuussa 2022 alkaneeseen Venäjän täysimittaiseen hyökkäykseen Ukrainaan, Asejev toteaa Atlantic Councilin julkaisemassa artikkelissa.
Viimeisten kahdeksan ja puolen vuoden ajan Venäjän on hänen mukaansa sallittu hitaasti mutta määrätietoisesti haastaa ja heikentää toisen maailmansodan jälkeistä kansainvälistä turvallisuusjärjestelmää. Silti lännessä moni näyttää hänen mielestään ummistavan yhä silmänsä siltä, että Euroopassa tehdään hirmutekoja, joiden veroisi ei ole nähty sitten Josif Stalinin ja Adolf Hitlerin päivien.
– Tämä johtaa meidät takaisin rikkinäisen ikkunan teoriaan. Jotta voimme pysäyttää luisun kohti synkkää ja laittomuuksien leimaamaa tulevaisuutta, on välttämätöntä saattaa venäläiset vastuuseen rikoksista, joita he Ukrainassa tekevät, Asejev painottaa.
Vankeuden ja kidutuksen kokemus
Vaikka kansainvälinen yhteisö tunnustaa jo yleisesti, että Venäjä on syyllistynyt vakaviin sotarikoksiin Ukrainassa, keinoja, joilla epäillyt voitaisiin asettaa syytteeseen, ei Aselevin mukaan ole.
– Minulla on omakohtaista kokemusta Venäjän rikoksista Ukrainassa. Olen viettänyt kaksi ja puoli vuotta vankina pahamaineisessa Izoljatsian vankilassa Venäjän miehittämässä Donetskissa. Minua kidutettiin vankeuteni aikana, ja minut vapautettiin lopulta vankien vaihdossa. Vapautumiseni jälkeen autoin löytämään vankilan komendantin ja myötävaikutin hänen pidättämiseensä, Asejev kertoo.
– Pystyin tähän, sillä olen perustanut Justice Initiative Fundin (JIF), joka pyrkii identifioimaan ja jäljittämään venäläisiä sotarikollisia. JIF luetteloi henkilöt, joita virallisesti epäillään sotarikoksista, ja tarjoaa palkkion jokaiselle, joka voi antaa heidän pidättämiseensä johtavia tietoja, hän sanoo.
Tehtävä on Asejevin mukaan vasta alussa. Venäläiset sotarikolliset eivät ole hajallaan ympäri maailmaa, kuten natsirikolliset toisen maailmansodan jälkeen, vaan suurin osa heistä elää Venäjällä, eikä heillä ole aikomustakaan lähteä sieltä pois.
Julmuuksien toistuminen on estettävä
Venäjän armeijan lukemattomat sotarikokset ovat Asejevin mukaan mahdollisia, koska rikoksentekijät uskovat jäävänsä rankaisematta. Hän toivoo demokraattisen maailman johtavan ponnisteluja, joiden avulla sotarikoksista epäillyt venäläiset voidaan siirtää kansainvälisten ja kansallisten tuomioistuinten toimivallan alaisiksi.
– Kaikki tietävät hyvin, että Venäjä ei koskaan luovuta sotarikoksista epäiltyjä nykyisten luovutuskäytäntöjen puitteissa. Tarvitaan uusia mekanismeja, jotka asettavat sotarikolliset samaan asemaan terrorismista epäiltyjen kanssa kaikkine oikeudellisine seurauksineen, Asejev sanoo.
– Ellei niin tapahdu, on uhassa, että kaikki nyt tehtävä työ todisteiden keräämiseksi Venäjän sotarikoksista Ukrainassa on turhaa. Jos meillä ei ole resursseja identifioida syyllisiä eikä keinoja heidän saattamisekseen oikeuden eteen, Ukrainassa tehtyjen julmuuksien paljastaminen ei estä vastaavien rikosten toistumista, hän toteaa.