[vc_row][vc_column][rev_slider alias=”tomsikka-02″ mode=”header”][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]Se on punainen ja pyöreä. Se on mehukkaan kirpeän makea, ja syödessä mehu valuu pitkin leukaa. Sen tuoksu on puhdasta kesäpäivää.
Sehän on mansikka! Eikun tomaattihan se on!
Nuo kaksi – joista toista sanotaan marjaksi, vaikka se on kasvitieteellisesti epähedelmä ja toista sanotaan vihannekseksi, vaikka se on kasvitieteellisesti marja – ovat erottamaton osa kesää. Raikkaita, tuoksuvia, makeanhapokkaita kesäkeittiön keskipisteitä.
Monista samankaltaisuuksista huolimatta tomaatilla ja mansikalla on hyvin erilaiset roolit perinteisessä keittiössä. Kun tomaatti on suolaisen pöydän sulostuttaja, ovat mansikkaherkut tyypillisiä kahvipöydän kaunistuksia. Tuo tiukka roolijako on tosin alkanut murtua, kun mansikka on vaivihkaa hiipinyt vihersalaatteihin ja muihin suolaisiin kesäruokiin.
Kahden punaisen herkun roolijako onkin ihan turha, sillä mansikka ja tomaatti voidaan huoletta vaihtaa toisikseen reseptissä kuin reseptissä. Tämä keksittiin jo viitisentoista vuotta sitten, kun eräs kalifornialainen keittiömestari esitteli ravintolassaan mansikkagazpachoannoksen. Siinä tomaatti, gazpachon perinteinen raaka-aine, oli vaihdettu mansikkaan. Resepti lähti leviämään Kaliforniasta ja nykyisin sitä löytyy erilaisina muunnelmina ympäri maailmaa.
Noihin aikoihin gastronomiapiireissä levisi myös niin sanottu flavor paring -villitys. Siinä etsittiin resepteihin uusia odottamattomia, mutta jostakin kumman syystä toimivia yhdistelmiä. Sellaisia kuin valkosuklaa ja kaviaari, tomaatti ja tee, jasmiinilla maustettu porsaanliha taikka lohi ja lakritsi.
Uusille ”weird but wonderful” -yhdistelmille etsittiin perusteluja myös tieteen keinoin, siinä kuitenkaan koskaan onnistumatta. Jotkut tutkijat väittivät, että ruoka-aineet toimivat hyvin yhteen, mikäli niiden aromiainekoostumus olisi keskenään samankaltainen. Tomaatissa ja mansikassa väitettiin olevan niin paljon yhteisiä maku- ja aromiaineita, että ne olisivat käytännössä keskenään vaihdettavissa reseptissä kuin reseptissä. Siinäpä hieno tieteellinen selitys myös mansikkagazpacholle!
No, pitkällisten analyysien jälkeenkään tällaista universaalia kemiallista kaavaa ei löytynyt, mutta kokemus on osoittanut, että ainakin tässä tapauksessa temppu todella toimii. Tomaatin voi todellakin korvata mansikalla melkein missä tahansa: pitsan päällä, tomaatti-mozzarellasalaatissa, tomaattikeitossa, bolognese-kastikkeessa. You name it!
Omastakin kokemuksesta voin sanoa, että ainakin tähän suuntaan korvaavuus toimii erinomaisesti, sillä otinpa minkä tahansa tomaattireseptin, ja korvaan tomaatin mansikalla, tulos on aina herkullinen.
Toiseen suuntaan en ole niinkään varma. Tomaattihillo lettujen ja kermavaahdon kanssa vielä menettelee, mutta en tohtisi kesävieraille tarjota mansikkakakun sijaan herkullista tomaattikakkua. Mutta ehkä se on vain muutosvastarintaa ja ennakkoluuloa.
Siitä huolimatta nauttikaa kesästä vaikkapa tämän raikkaan alkuperäisreseptin siivittämänä!
Mansikkagazpacho niin kuin kalifornialainen David Kinch sen esitteli vuonna 2006
- 1 litra mansikoita (perattuja, kevyesti murskattuja)
- 100 g kesäsipulia, ohueksi siivutettu
- 100 g paprika, ohueksi siivutettu
- 120 g kurkkua, kuorittu, ohueksi siivutettu
- ½ valkosipulin kynttä
- ½ dl tuoretta rakuunaa silputtuna
- ½ dl balsamiviinietikkaa (aito/makea)
- ½ dl neitsytoliiviöljyä
- Suolaa ja pippuria maun mukaan
- Koristeeksi: ohuita mansikkasiivuja, ruokosipulisilppua, ohuita avomaankurkkusiivuja, manteliöljyä, kirvelin oksa
- Laita kaikki raaka-aineet (paitsi suola ja sokeri) kulhoon, sekoita, suojaa muovikelmulla ja anna seoksen vetäytyä jääkaapissa yli yön.
- Soseuta raaka-aineet seuraavana päivänä tehosekoittimella sileäksi seokseksi, mausta suolalla ja pippurilla. Tarvittaessa, mikäli massa on liian paksua, laimenna vedellä lusikoitavaksi keitoksi.
- Jäähdytä hyvin kylmäksi ennen tarjoilua
- Annostele kulhoihin ja koristele annokset haluamallasi tavalla esimerkiksi maustamalla koristekasvikset manteliöljyllä, asettele annoksen päälle ja sitten vielä kirvelin oksa lopuksi – touche de chef!
[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row css=”.vc_custom_1593166579318{margin-top: 20px !important;}”][vc_column][rev_slider alias=”tomsikka-01″][/vc_column][/vc_row]
[vc_row][vc_column][vc_column_text][avatar user=”anu-hopia” size=”medium” align=”center”]Anu Hopia on elintarvikekehityksen tutkimusprofessori Turun yliopistossa. Kirjoittanut ja luennoinut kokkauksen kemiasta 1990-luvun puolesta välistä.[/avatar][/vc_column_text][/vc_column][/vc_row]
Lisää Anu Hopian ruoka-artikkeleita
[verkkojulkaisut tag=”anuhopia”]