Öljyn hinta laski viime viikolla noin 20 prosenttia Saudi-Arabian ilmoitettua hinnanalennuksista. Ilmoituksen taustalla oli öljyntuottajamaiden järjestö Opecin ja Venäjän ajautuminen umpikujaan tuotannon rajoittamista koskeneissa neuvotteluissaan.
Moskovan Carnegie-keskuksen talouspolitiikan tutkija Andrei Movtšan arvioi Venäjän valinneen uhkarohkean toimintalinjan, jolla maa saattaa lopulta aiheuttaa vahinkoa lähinnä itselleen.
Kreml haluaisi öljyn hinnan pysyttelevän yli 45 Yhdysvaltain dollarin tasolla barrelilta, jotta se kykenisi ylläpitämään Venäjän valtionbudjetin tasapainoa. Saudi-Arabian tavoittelema barrelihinta on pitkän uran venäläisten finanssiyritysten johtotehtävissä tehneen Movtšanin mukaan noin 47,50–50 dollaria.
– Ero ei siis ole suuri, ja saattaa vaikuttaa siltä, että paras vaihtoehto olisi ollut hakea yhteisymmärrys koordinoidusta tuotannon rajoittamisesta hintojen vakauttamiseksi. Venäläinen osapuoli valitsi kuitenkin vastakkainasettelun, hän sanoo Carnegie-keskuksen julkaisemassa artikkelissa.
– Venäjä torjui sopimuksen virallisesti siksi, että öljyn hinnan jyrkkä lasku pudottaisi velkataakan ahdistamat amerikkalaiset liuskeöljyn tuottajat pois pelistä. Tämä järkeily kuitenkin sivuuttaa alkeellisen tosiasian: liuskeöljyn tuotanto on helppo ajaa alas ja myöhemmin kiihdyttää jälleen. Amerikkalaistuottajat voivat yksinkertaisesti vetäytyä markkinoilta, kun hinnat ovat alhaalla, ja palata niiden noustessa, Movtšan toteaa.
Pyyhe kehään?
Pelin häviäjiä ovat Movtšanin mukaan ne, jotka myyvät öljyään seuraavan puolen vuoden tai vuoden ajan alhaisilla hinnoilla. Yhdysvaltojen taloutta öljytuotannon rajoittaminen ei juuri kirpaise, mutta Venäjän bruttokansantuotteesta hiilivetyjen osuus on noin 15 prosenttia ja korrelaatio bkt:n kasvuun lähes 99 prosenttia.
– On ilmeistä, että Venäjä häviää paljon enemmän lyhyellä aikavälillä eikä se voita mitään pitkälläkään aikavälillä, Movtšan sanoo.
Hän pitää mahdollisena, että Venäjä vain bluffaa pakottaakseen Saudi-Arabian rajoittamaan yksipuolisesti öljyntuotantoaan. Siinä hän ei usko Venäjän onnistuvan, sillä Saudi-Arabian kortit ovat monessa suhteessa vahvemmat.
– Venäjä ei voi merkittävästi lisätä öljyntuotantoaan, sen talous ei kasvanut edes barrelihinnan ollessa 60 dollarin tasolla, eläkerahasto on alijäämäinen ja kotitalouksien tulot ovat nyt matalammat kuin kahdeksan vuotta sitten. Asetetut pakotteet estävät Venäjältä laajamittaisen lainanoton silloinkin, kun öljyn hinta on korkealla, Movtšan toteaa.
– Jos Saudi-Arabia päättää korottaa panoksia, Venäjän – jonka viranomaisten suosioluvut ovat jo putoamassa – on jo heitettävä pyyhkeensä kehään tai kestettävä pitkäkestoinen taantuma ja kotitalouksien tulojen vajoaminen edelleen, hän arvioi.
Venäjän talous ei voi kasvaa
Öljyn kulutus saattaa Movtšanin mukaan kääntyä nousuun, jos ensi talvi on meneillään olevaa kylmempi ja mikäli koronaepidemian pahin vaihe on siihen mennessä ohi. Myös öljyn hinta todennäköisesti nousee, jos Opec kykenee toimimaan koordinoidusti.
– Sota – hintasotakin – merkitsee kuitenkin aina hävitystä ja tappioita, Movtšan sanoo.
Käynnissä oleva hintasota hyödyttää hänen mukaansa öljyä tuovia talouksia, ennen kaikkea Kiinaa ja Eurooppaa. Alhaisista hinnoista on niille suurta apua varsinkin tilanteessa, jossa koronaviruksen aiheuttama pandemia on supistanut tuotantotoimintaa. Venäjän kannalta tilanne on tyystin toinen.
– Siinäkin tapauksessa, että pessimistiset ennusteet pandemian leviämisestä jäisivät toteutumatta, ei ole mitenkään mahdollista, että Venäjän bkt kasvaisi vuonna 2020 – elleivät sitten valtion tilastovirkailijat tee taikatemppuja luvuilla. Juuri nyt yksi asia on selvä: tästä vuodesta tulee paljon odotettua pahempi – etenkin tavallisille ihmisille ja optimistisille sijoittajille, Movtšan toteaa.
Hintasotaan saattaa hänen mukaansa liittyä vielä eräs muukin Kremlin suunnitelmia sekoittava ulottuvuus.
– Jos öljyn hinnan pudotus ja koronavirusepidemia johtavat taantumaan USA:ssa, vähemmän kovaa Venäjä-linjaa noudattaneen presidentti Donald Trumpin uudelleenvalinta näyttää yhtäkkiä kaikkea muuta kuin varmalta. Hänen demokraattisen vastustajansa voitto – olipa kyseessä entinen varapresidentti Joe Biden tai senaattori Bernie Sanders – tarkoittaisi Yhdysvaltain Venäjä-politiikan merkittävää tiukentumista ja entistä ankarampia pakotteita. On epätodennäköistä, että Venäjän johtajat sellaista haluaisivat, hän huomauttaa.