Entinen ministeri ja vasemmistoliiton ex-puheenjohtaja, Työeläkevakuuttajien toimitusjohtaja Suvi-Anne Siimes on kirjoittanut Kanava-lehteen otsikolla Kaiken keskellä yksin. Siimes pohtii, miten esimerkiksi pääministerin rooliin kuuluu paljon sellaista, josta ei voi puhua julkisuudessa eikä kotona.
– Eikä pääsääntöisesti edes omien puoluetovereiden kanssa. On lukuisia turvaluokiteltuja asioita. Monia ikäviä vastakkainasetteluja, ja myös paljon kilpailua ja kateutta.
– Sellainen on kovaa, raskasta ja usein kuluttavaa työtä.
Yritysten ylimmälle johdolle on Suvi-Anne Siimeksen mukaan usein tarjolla työnantajan järjestämää mentorointia ja työnohjausta, harjoittelua ja koulutusta. Mutta entä valtioneuvoston jäsenillä?
– Uskoakseni poliitikoille tarjotaan ihan asiallista koulutusta turvaluokitellun tiedon käsittelystä ja säilyttämisestä sekä varmasti myös vakoilulta ja salakuuntelulta suojautumisessa. Mutta autetaanko ministereitä raskaiden ja paineistettujen työtehtävien hoidosta syntyvien henkisten paineiden reaaliaikaisessa käsittelyssä tai purkamisessa?, Suvi-Anne Siimes kysyy.
– Kerrotaanko heille edes siitä, että jonkinlaista tähän liittyvää apua voisi olla ylipäätään olemassa? Vai onko niin, että koska he eivät poliittisina instituutioina ole minkäänlaisen työnantajan vastuulle kuuluvan työsuojeluvelvoitteen piirissä, heidän henkisestä ja muusta paineenkestävyydestään huolehtiminen on ollut ja on ainoastaan heille itselleen kuuluva asia?
– Eikö kukaan kysy ministeriltä mitään silloinkaan, kun jokin näyttää olevan hänen kohdallaan koko lailla muuttunut tai jopa pahasti pielessä?
Siimes ottaa esimerkiksi pääministeri Sanna Marinin (sd.) avioeron. Marin kertoi amerikkalaislehdelle muistavansa, milloin hänen ja hänen puolisonsa puheyhteys katkesi.
– Pääministerinä Marin ei voinut enää puhua monistakaan työhönsä liittyvistä asioista, koska ne olivat turvaluokiteltuja ja siten salassa pidettäviä.
Toiset osaavat käsitellä koviakin paineita luonnostaan, mutta osa päättäjistä tulee Siimeksen mukaan jatkossakin vaativiin valtiollisiin tehtäviin aika lailla kylmiltään.
– Siksi jonkinlaista henkistä apua ja tukeakin pitäisi olla tarjolla.
– Ja voi olla, että jopa avun aktiivinen tarjoaminen olisi paikallaan silloin, kun erittäin ikävät ja raskaat sisäiseen ja ulkoiseen turvallisuuteen liittyvät asiat koskettavat hyvin nuoria, juuri perheen perustaneita tai sellaiseen parhaillaan ryhtymässä olevia henkilöitä.
– Sillä myös heillä tulisi olla poliittisen mandaatin sen salliessa mahdollisuus toimia vaativissa tehtävissä. Ja selvitä niistä sisäisesti ehjinä ja hengissä, Siimes toivoo.
