Artur Gasparjan värvättiin Moskovassa toukokuussa. Hän oli ilmaissut halukkuutensa liittyä separatisteihin Vkontakte-sivuston keskustelufoorumilla.
Gasparjan sopi tapaamisen anonyymin nettikontaktin kanssa ja oli pian matkalla koulutettavaksi.
”Meiltä kysyttiin osaammeko käsitellä aseita. Meitä varoitettiin, että menisimme Slovjanskiin (kaupunki Itä-Ukrainassa) ja varmaan kuolemaan. Meille myös sanottiin, että ryöstelystä annettaisiin kuolemantuomio – tämä oli muuten totta, näin sen moneen kertaan”, Gasparjan kertoo moskovalaisella metroasemalla järjestetystä värväystilanteesta.
Värvääjä ei koskaan paljastanut henkilöllisyyttään.
Gasparjanille ei luvattu palkkaa. Miehet saisivat Ukrainassa vain ylöspidon, aseet ja varusteet. Ennen lähtöä heidän oli tuhottava kaikki tietonsa sosiaalisesta mediasta.
Gasparjan vietiin kahdeksi viikoksi koulutusleirille Rostoviin. Siellä vapaaehtoistaistelijoille opetettiin sotilastaitoja.
Gasparjanin mukaan koulutettavien joukossa oli miehiä monista entisen Neuvostoliiton maista. Komentajat ja kouluttajat olivat kaikki siviilivaatteissa eivätkä paljastaneet nimiään.
Taistelijat kuljetettiin toukokuussa Ukrainaan kuorma-autoilla.
Gasparjan osallistui Donetskin lentokentästä käytyyn taisteluun. Hänen mukaansa separatistit eivät odottaneet vastaiskua ja ukrainalaisten kova taisteluvalmius oli yllätys. Komentajat olivat luvanneet, että tehtävä olisi helppo ja väkivallaton.
”Kaikki meni aivan päinvastaisesti. He iskivät kimppuumme ensin helikoptereilla ja sitten lentokoneilla. Menetimme paljon miehiä”.
Lopulta johdolta tuli vetäytymiskäsky ja miehet pakkautuivat kahteen kuorma-autoon paetakseen lentokentältä.
Omien ampumiksi
Kuorma-autot joutuivat kuitenkin kiivaaseen tulitukseen. Kaikki ensimmäisen auton kolmisenkymmentä miestä kuolivat Gasparjanin mukaan konekiväärien ja tarkka-ampujien ristitulessa. Hänen autonsa sai osuman kranaatista, mutta kukaan ei kuollut.
Myöhemmin selvisi, että Gasparjan ja hänen toverinsa olivat joutuneet omien ampumiksi.
”Olimme paniikin vallassa. Joku kertoi minulle, että yksi taistelija oli räjäyttänyt itsensä kranaatilla, ettei joutuisi Ukrainan hallinnon joukkojen vangiksi. He eivät tajunneet, että omat iskivät heidän kimppuunsa”, Gasparjan sanoi.
Gasparjanin mukaan tilanne uutisoitiin aivan toisin.
”Televisiossa väitettiin, että separatistit kuljettivat haavoittuneita punaisella ristillä merkityissä autoissa ja hallituksen joukot ampuivat heitä silti.”
Gasparjan päätti välikohtauksen jälkeen paeta toisten vapaaehtoisten kanssa. Gasparjan päätyi Horlivkaan, taisteli siellä pari viikkoa uuden komentajan alaisuudessa ja palasi lopulta takaisin Venäjälle.
Hän halusi kertoa tarinansa, koska kokee toveriensa menettäneen henkensä turhaan ja haluaa tarinansa toimivan varoittavana esimerkkinä.
Valtaosa Venäjältä
Donetskin kansantasavalta on Gasparjanin mukaan silkaa kuvitelmaa. Se on olemassa vain johtajien, kuten alueen pääministeriksi julistautuneen Aleksandr Borodain, toimistoissa.
”Päätöksistä vastaavat aivan toiset ihmiset ja ne tehdään muualla”, Gasparjan toteaa.
Gasparjan kertoo, että alueen separatistitaistelijoista peräti noin 80 prosenttia tulee Venäjältä.
”Puhuin paikallisten kanssa. He sanoivat äänestäneensä ja totesivat, että loppu riippuu meistä. Heillä ei ole taistelukokemusta eikä kukaan ole ollut armeijassa.”