Venäjän komentajille ei rivisotilaan henki ole minkään arvoinen, sanoo Ukrainan sotavangiksi joutunut 32-vuotias Artur Dagens Nyheterin haastattelussa. Pienestä kylästä kotoisin oleva Artur kuuluu burjaattien mongolikansaan, ja hänet lähetettiin Ukrainan rintamalle vuonna 2022 osana Venäjän osittaista liikekannallepanoa.
Lviviläisellä vankileirillä Artur sanoo olevansa kiitollinen sotavankeudestaan. Enää hän ei elä jatkuvassa kuolemanpelossa, hän selittää.
Artur joutui sotilaana useaan otteeseen etulinjaan. Hänen mukaansa venäläissotilaat eivät yksinkertaisesti ”tienneet mitä tehdä” ja ”olivat kuin sokeat kissanpennut”. Haavoittuneita ei usein edes kuljeteta pois taistelutantereelta. Värväystoimistolla Arturin kotikylän miesten kerrottiin joutuvan palvelemaan lähinnä vartiointitehtävissä, mutta tuoreet sotilaat lähetettiinkin Bahmutiin Wagner-joukkojen korvaajiksi.
Kun Artur jo kertaalleen haavoituttuaan yritti kieltäytyä uudesta komennuksesta etulinjaan, uhkasi komentaja lähettää hänet ”varmaan kuolemaan” toiseen pataljoonaan. Haavoittuminen tai sotavangiksi joutuminen ovat kuolemaa parempia vaihtoehtoja, Artur toteaa.
Arturin vanhasta, 4000 sotilaan rykmentistä korkeintaan 150 on enää elossa, DN kertoo.
Sotavanki myöntää, ettei hän tiedä mitä Venäjä sodalla tavoittelee.
– Olen maalaispoika, kotona Burjatiassa työskentelin vartijana. Tein työvuoroni, minulla oli perheeni. En tiedä, mistä tässä sodassa on kyse, enkä seuraa politiikkaa. Meidän pitäisi oppia tulemaan toimeen keskenämme sen sijaan, että sotisimme.
