Julkisuudessa on keskusteltu kansanedustajien palkkioista ja lahjoituksista. Kansanedustaja Elina Lepomäki (kok.) ei ehdota enempää palkankorotusta kuin palkan laskemistakaan eikä sano miten asian pitäisi olla, mutta toteaa vain, että palkkaus vaikuttaa siihen minkä tyyppisiä henkilöitä eduskuntaan hakeutuu.
– Taloudellisia kannustimia pyrkiä on henkilöillä, joiden tulotaso eduskunnan ulkopuolella on alle kansanedustajan palkan vähennettynä kampanjakuluilla, Elina Lepomäki määrittelee.
– Vastaavasti henkilöillä, joilla on valmiiksi hyvä taloudellinen asema, ei ehkä ole suurta taloudellista kannustinta pyrkiä, mutta vaalikampanja ja läpipääsyyn liittyvä taloudellinen epävarmuus ei myöskään heilauta koko henkilökohtaista taloutta.
Lepomäki ei ihmettele, ettei eduskunnassa ole ainoatakaan 35-vuotiasta perheellistä diplomi-insinööriä, joka saa liike-elämästä palkkaa 80 000 euroa vuodessa ja jolla on työsuhteestaan optioita. Hän ei joudu investoimaan työnhakuun eli vaaleihin 50 000 euroa ”eikä joudu luopumaan yksityisyydestään”.
Kansanedustajan palkka on Lepomäen mukaan reilusti enemmän kuin keskipalkka, mutta selvästi vähemmän kuin mitä moni yksityisen työnantajan leivissä asiantuntijana tai johtotason tehtävissä saa.
– Demokratian toteutumisen kannalta on mielestäni tavoiteltavaa, että kannustin pyrkiä olisi mahdollisimman neutraali kaikista lähtökohdista käsin. Mitä kalliimmaksi vaalikampanjat menevät, sitä suurempi mahdollisuus läpipääsyyn on tarpeeksi varakkailla henkilöillä, henkilöillä, joilla on varakkaat tukijoukot tai valmiiksi tunnetut kasvot, Elina Lepomäki sanoo.
– Totta kai on sitten muita syitä kuin taloudellisia hakeutua eduskuntaan.
– Mutta pelkästään taloudellisesta tulokulmasta kansanedustajan työ ei ole houkutteleva, jos saa parempaa palkkaa liike-elämästä, hän huomauttaa.
Elina Lepomäki on itse 33-vuotias perheellinen diplomi-insinööri ja kauppatieteiden maisteri.