Tiedustelulainsäädännön kokonaisuus sisältää luottamuksellisen viestin salaisuuden suojaa koskevan perustuslain muutosesityksen. Kyse on perustuslain tarkistamisesta siten, että tavallisella lailla voitaisiin säätää tiedonhankinnasta kansallisen turvallisuuden suojaamiseksi.
Oikeusministeri Antti Häkkäsen (kok.) mukaan perustuslain nykyinen 10. pykälä asettaa kansainvälisesti vertaillen tiukat rajat luottamuksellisen viestin suojaan puuttumiselle.
Suomessa perustuslaissa säädetään yksilöidysti niistä perusteista, joiden nojalla viestin salaisuutta voidaan tavallisella lailla rajoittaa.
– Nykyiset perusteet eivät kuitenkaan sisällä tiedonhankintaa kansallisen turvallisuuden suojaamiseksi. Vuonna 1995 toteutettuun perusoikeusuudistukseen palautuvat nykyiset säännökset tunnistavat vain sellaiset lainsäädäntötarpeet, jotka olivat tuolloin, yli 20 vuotta siten, nähtävissä, Häkkänen totesi.
Hallituksen näkemyksen mukaan tietoa sotilaallisesta toiminnasta ja sellaisesta muusta toiminnasta, joka vakavasti uhkaa kansallista turvallisuutta, on välttämätöntä hankkia myös sellaisilla tavoilla, jotka saattavat rajoittaa luottamuksellisen viestin suojaa nykyaikaisessa viestinnässä.
– Tällainen toiminta on siirtynyt vahvasti digitaaliseen ympäristöön, minkä vuoksi on välttämätöntä, että myös turvallisuusviranomaisten tiedonhankinta voi seurata tätä kehitystä, Häkkänen sanoi.
Tiedonhankinnan kohteena oleva toiminta ei välttämättä olisi rangaistavaksi säädettyä tai edennyt niin pitkälle, että siihen voitaisiin kohdistaa konkreettinen ja yksilöity rikosepäily. Häkkäsen mukaan juuri tämän vuoksi nykyinen perustuslain säännös ei anna pohjaa tiedonhankinnalle kansallisen turvallisuuden suojaamiseksi.
– Nykyiset tiedon tarpeet kohdistuvat esimerkiksi Suomen turvallisuusympäristön kehitykseen ja yhteiskunnan perustoimintoja vakavasti uhkaavaan toimintaan tai väkivaltaiseen radikalisoitumiseen taikka ulkomaisten tiedustelupalvelujen toimintaan Suomessa.
Ehdotettu perustuslain säännös rajoittaisi Häkkäsen mukaan osin merkittävästikin sitä, millä edellytyksillä toimivaltuuksista voitaisiin säätää, sekä säilyttäisi nykyisen, rajoitusperusteita yksilöivän sääntelytavan perustuslakisääntelyssä.
– Säännöksen tulkinnassa olisi otettava huomioon perusoikeuksien yleiset rajoitusedellytykset, joista meillä on laajasti perustuslakivaliokunnan tulkintakäytäntöä. Tässä yhteydessä on paikallaan nimenomaisesti todeta myös se, että ehdotus ei mahdollistaisi yleistä, kohdentamatonta ja kaiken kattavaa tietoliikenteen seurantaa. Julkisuudessa käyty keskustelu niin sanotusta massavalvonnasta ei siten istu tähän lakipakettiin, Häkkänen korosti.
Hän totesi, että valmisteluhankkeen loppuvaiheessa on käyty vilkasta keskustelua perustuslain muutoksen käsittelystä kiireellisessä menettelyssä.
– Viime kädessä asian ratkaisee eduskunta perustuslakivaliokunnan ehdotuksesta. Pidän tärkeänä, että perustuslakivaliokunnan harkinnalle jätetään tilaa. Hallitus on kuitenkin esittänyt toiveen kiiremenettelyn käytöstä. Suomen turvallisuustilanteen heikentyminen ja tarve varautua Suomen kansallista turvallisuutta uhkaavaan toimintaan muodostavat hallituksen näkemyksen mukaan sellaisen poikkeuksellisen tilanteen, jossa perustuslain kiireelliselle muuttamiselle on osoitettavissa välttämätön tarve, Häkkänen totesi.
Oikeusministerin mukaan lainsäädäntöesitys on kokonaisuus, jossa edistetään turvallisuutta ja taataan samalla kansalaisten perusoikeudet.