”Uusi tilanne nosti kiireellisenä esille turvapaikkaprosessiin liittyvät tehostamistoimet. Arvioimme kielteisiin turvapaikkapäätöksiin liittyvien valitusten määrän nousevan rajusti ensi keväänä. Lisäämme resursseja Helsingin hallinto-oikeuteen ja korkeimpaan hallinto-oikeuteen”, Jari Lindström kirjoittaa oikeusministeriön sivuilla julkaistussa blogissaan.
Lindströmin mukaan työn tärkeysjärjestystä on jouduttu ministeriössä miettimään uudestaan.
Hän muistuttaa, ettei ole kenenkään etu, että hakijat joutuvat odottamaan päätöstä tekemäänsä valitukseen kohtuuttomasti.
”Päätösten viipyminen nostaa vastaanottojärjestelmän kuluja. Yksi säästetty kuukausi oikeusministeriön käsittelyprosessissa tarkoittaa 13 miljoonan säästöjä vastaanottojärjestelmän kuluissa, jos käsitellään 10 000 henkilön valituksia. Siis kerrannaisvaikutukset ovat suuret ja tässä aika on rahaa”, hän toteaa.
Lindströmin mukaan rikosprosessit ja turvapaikkaprosessit on erotettava toisistaan.
”Eivät Suomen lakia rikkovat turvapaikanhakijat jää rankaisematta, vaikka heidän rikoksellaan ei ole suoraa vaikutusta käännytyksiin”, hän sanoo.
Hän toteaa monien ”nykyisten epäkohtien tulevan muuttumaan”. Suomen etua puolustetaan ministerin mukaan ”käytössä olevilla keinoilla”.
”Etsimme parhaillaan keinoja törkeisiin rikoksiin syyllistyneiden tehokkaaseen, nopeaan karkottamiseen, tutkimme kaikki mahdollisuudet muuttaa Suomen nykyisiä käytäntöjä.”
Lindström muistuttaa, että tällä hetkellä kansainvälistä suojelua voi saada kolmella perusteella.
”Henkilö saa turvapaikan, hän saa niin sanottua toissijaista suojelua tai hän saa oleskeluluvan humanitaarisen suojelun perusteella. Jos henkilöllä on perusteet saada turvapaikka, sitä ei voida jättää myöntämättä edes Suomessa tehdyn törkeän rikoksen takia”, Lindström sanoo.
Säännöt perustuvat Geneven pakolaissopimukseen ja Suomen ulkomaalaislakiin.