Ulkoministeriön virkamiesjohdon olisi pitänyt tarkemmin selvittää siirtoperusteen lainmukaisuutta konsulipäällikön siirtohankkeessa toisiin tehtäviin.
Oikeuskansleri Tuomas Pöysti on antanut ratkaisunsa kanteluihin, jotka koskivat ulkoministeriön virkamiesjohdon toimintaa konsulipäällikkö Pasi Tuomisen siirtämiseksi toisiin tehtäviin.
Oikeuskansleri arvioi ratkaisussaan esimiesroolissa toimineiden valtiosihteerin kansliapäällikkönä ja hallintopalveluista vastaavan alivaltiosihteerin menettelyä asiassa.
Kanteluissa arvosteltiin myös ulkoministeri Pekka Haaviston (vihr.) menettelyä. Oikeuskansleri ei kuitenkaan tutkinut Haaviston menettelyä, koska sama asia on ollut ministerivastuuasiana eduskunnan perustuslakivaliokunnan tutkittavana.
Oikeuskansleri toteaa ratkaisussaan, että valtiosihteeriä ja alivaltiosihteeriä ei ollut tässä asiassa syytä epäillä rikoksesta.
Lokakuussa 2019 Haavisto kertoi ulkoministeriön kansliapäällikkönä toimivalle valtiosihteerille Pasi Tuomiselle haluavansa siirtää konsulipäällikön pois tehtävästään luottamuspulan vuoksi, joka koski Syyrian al-Hol-pakolaisleiriin liittyneiden asioiden hoitoa.
Haavisto piti konsulipäällikön siirtämistä koskeneen valmistelutoimeksiannon voimassa, vaikka hän nimesi Jussi Tannerin erityisedustajaksi hoitamaan al-Hol-asiaa.
Käytännön siirtovalmisteluja hoiti alivaltiosihteeri, joka oli saanut tehtävän valtiosihteeriltä. Valtiosihteeri ja alivaltiosihteeri ovat kuvanneet ulkoministerin valmistelutoimeksiantoa konsulipäällikön siirtämiseksi toisiin tehtäviin harvinaiseksi ja poikkeukselliseksi sekä pitäneet sitä huonona henkilöstöpolitiikkana. He pitivät kuitenkin esimiehensä eli Haaviston toimeksiantoa velvoittavana.
Oikeuskanslerin mukaan valmistelun aikana virkamiesjohdon vastuulla on ollut siirron lainmukaisuuteen liittyvien seikkojen selvittäminen.
– Virkamiesjohto pyrki selvittämään asiaa ja piti siirtoa lainmukaisena. Ulkoministerin siirron perusteeksi ilmoittama luottamuspula ei kuitenkaan perustuslakivaliokunnan mukaan ollut ulkoasiainhallintolain mukainen peruste siirrolle, Pöysti toteaa.
Oikeuskanslerin mukaan siirtoperusteen lainmukaisuutta ulkoasiainhallintolain perusteluissa tarkoitetun toiminnallisen tarpeen ja hallintolakiin sisältyvän tarkoituksenmukaisuusperiaatteen ja suhteellisuusperiaatteen näkökulmasta olisi ollut oikeudellisesti perusteltua selvittää tarkemmin.
– Käytettävissä olevista selvityksistä ei ilmene, millä tavoin siirtoperusteen lainmukaisuutta olisi tältä kannalta arvioitu. Lisäksi al-Holiin liittyvien tehtävien erityisedustajalle siirtämisen merkitys jäi kokonaan havaitsematta ja valmisteluja konsulipäällikön siirtämiseksi toisiin tehtäviin jatkettiin, Pöysti toteaa.
Oikeuskansleri pitää valtiosihteerin ja alivaltiosihteerin menettelyä näiltä osin moitittavana.
Kertomansa mukaan sekä valtiosihteeri että alivaltiosihteeri toivoivat, että ulkoministerin kanta muuttuisi, ja että hän luopuisi siirtotoimeksiannosta.
Oikeuskanslerin mukaan valtiosihteerin ja alivaltiosihteerin olisi ollut perusteltua ja aiheellista kertoa ministerille näkemyksensä, että konsulipäällikön siirtäminen pois tehtävistään oli huonoa henkilöstöpolitiikkaa ja se poikkesi ulkoministeriössä noudatetusta käytännöstä.
– Näin ministeri olisi voinut omalta osaltaan vielä harkita antamaansa toimeksiantoa virkamiesjohdon esittämien näkökohtien valossa, Pöysti toteaa.
Virkamiesjohdon yhteydenpito ministeriin on tapahtunut suurimmaksi osaksi ulkoministerin poliittisen erityisavustajan välityksellä. Poliittinen erityisavustaja varmisti ministerin kannat ja välitti ne virkamiesjohdolle. Selvitysten mukaan tämä on ulkoministeriössä tavanomainen tapa toimia, varsinkin kun ministeri on paljon matkoilla.
Oikeuskanslerin mielestä valtiosihteerin ja alivaltiosihteerin olisi pitänyt tästä huolimatta vaatia siirtoasian käsittelyä suoraan ministerin kanssa.
Oikeuskansleri arvioi virkamiesjohdon menettelyn myös kuulemis- ja yhteistoimintavelvoitteen noudattamisen näkökulmasta. Pöystin mukaan valtiosihteerin ja alivaltiosihteerin toiminta ei ollut hyvän hallinnon mukaista, kun he viivyttelivät ministerin toimeksiannosta kertomista konsulipäällikölle, vaikka viivyttelyyn olikin ymmärrettäviä syitä.
– Tavoitteena oli, että ministeri muuttaisi mielensä ja konsulipäällikön siirrosta toisiin tehtäviin luovuttaisiin. Myös yhteistoimintalain tavoitteita olisi paremmin edistänyt se, että toimeksiannosta olisi kerrottu konsulipäällikölle aiemmin. Lopullista päätöstä siirrosta ei kuitenkaan tehty, ja konsulipäällikkö jatkaa tehtävässään, Pöysti toteaa.