Pari päivää sitten silmiin sattui Hesarista pikku-uutinen, jonka mukaan presidentti Donald Trumpin vaaliorganisaatio oli nostanut kanteen Washington Post -lehteä vastaan. Lehti oli kuulemma syyllistynyt kunnianloukkaukseen julkaistuaan viime vuonna kolumneja, joissa käsiteltiin Trumpin Venäjä-yhteyksiä viime vaalien alla.
Edellisviikolla sama porukka oli nostanut kanteen New York Timesin kolumneista. Molemmissa vaaditaan lehdiltä miljoonien dollareiden korvauksia. Ajankohta ei liene sattuma, vaalivuosi on Yhdysvalloissa meneillään ja kampanjat ovat pääsemässä vauhtiin.
Tällaisten kanteiden tavoitteena ei useinkaan ole oikeusjutun voittaminen vaan sen kohteen pelottelu uuvuttavalla, raskaalla ja kalliilla oikeuskäsittelyllä. Päämääränä on itsesensuuri ja vaientaminen; jos kirjoitatte tästä aiheesta…
Nämä mediakanteet tuskin jäävät viimeisiksi, vastaavanlainen uhkailu jatkunee vaaleihin asti. Ja jos nykyinen presidentti saa jatkokauden, todennäköisesti myös niiden jälkeen.
Kanteisiin liittyvät järjettömät miljoonasummat ovat tyypillisiä Yhdysvaltain oikeusjärjestelmälle, mutta kyllä samanlaista pelottelua osataan harrastaa myös muualla. Tapasin viime syksynä Varsovassa Puolan johtavan päivälehden Gazeta Wyborczan toimittajia, jotka kertoivat aivan vastaavasta toiminnasta.
Puolan valtaa pitävä Laki ja oikeus -puolue PiS on viime vuodet kaikin keinoin pyrkinyt politisoimaan ja murentamaan maan riippumatonta oikeusjärjestelmää, mihin EU:kin on joutunut jatkuvasti puuttumaan. Maan sisällä juuri Gazeta Wyborcza on ollut näiden murentamishankkeiden vahva kriitikko. Esimerkiksi Puolan yleisradio on – jopa hallituspuolueen kannattajien mielestä – puhdas PiS-puolueen propagandamedia.
Mikä on ollut seuraus lehdelle? Jos aikaisemmin PiS oli Unkarista saatujen oppien mukaisesti pyrkinyt nitistämään lehden taloudellisin keinoin ja poliittisen painostuksen avulla, ovat viime aikoina tulleet kuvaan juuri oikeusjutut. ”Koko ajan tehtaillaan yhä uusia oikeusjuttuja meitä vastaan, sekä siviili- että rikosjuttuja”, lehden silloinen varapäätoimittaja Piotr Stasinski kertoi.
”Juristit, joiden pitäisi käydä kamppailua demokratian ja oikeusvaltion puolesta, uuvutetaan nyt loputtomassa puolustustaistelussa lehden kaatajia vastaan.”
Eri maissa tilanteet ja käytännöt vaihtelevat, mutta yhteistä demokratiaa halveksiville puolueille ja hallitsijoille on pyrkimys vakiinnuttaa valtansa korruptoimalla riippumaton oikeusjärjestelmä ja vaientamalla vapaa, kriittinen media. Tähän pyritään usein käyttämällä – yllätys, yllätys – oikeusjärjestelmää ja mediaa. Tässä esimerkissä Yhdysvalloissa ja Puolassa, vielä pidemmälle vietynä esimerkiksi Venäjällä, Turkissa tai Unkarissa.
Pakolla oppositioon
Kun mediat pakotetaan jatkuvalle puolustuskannalle, sillä on monia ikäviä seurauksia. Piotr Stasinski kertoi yhden todetessaan avoimesti, että Gazeta Wyborczasta on vastoin tahtoaan tullut oppositiolehti. Saman huomaa lukiessaan Yhdysvaltojen laatumedioita: niiden on vaikea suhtautua hillitysti ja puolueettomasti sellaiseen presidenttiin, joka tekee kaikkensa halventaakseen ja murskatakseen nämä mediat.
Suomessa ollaan vielä kaukana tuollaisista tilanteista ja toivottavasti pysytään. Entiset ja nykyiset valtapuolueet eivät ole ottaneet päätehtäväkseen median vaientamista, vaikka myös sankariteot vapaan median puolustamiseksi loistavat yleensä poissaolollaan. Viime aikojen ikävimpiä esimerkkejä jonkinlaisesta välinpitämättömyydestä lienee ollut Vihreän Langan lakkauttaminen. Opposition puolella perussuomalaisten edustajat ovat käyttäneet monia puheenvuoroja, joista ilmenee valmius käydä painostamaan mediaa, jos vain tilaisuus tarjoutuu.
Vaientamisen pyrkimykset Suomessa tuntuvat ainakin toistaiseksi kohdistuvan pikemminkin yksilöihin ja ovat tyypillisesti somesotien piirteitä. Kun esimerkiksi kansanedustaja Päivi Räsäsen uusia ja vanhoja sanomisia – joista olen itse jyrkästi eri mieltä – tutkitaan suurennuslasilla ja etsitään niistä yhä uusia valituksen aiheita, kyseessä ei ole pyrkimys oikeuden toteutumiseen vaan puhdas kiusanteko ja yritys vaientaa.
Suuntaus on vaarallinen, tulevat vaientamispyrkimykset sitten oikealta tai vasemmalta, edestä tai takaa. Tarkoitus ei todellakaan pyhitä keinoja. Yleensä näissä peleissä lopulta taitavimpia ovat populistit, joilla ei ole keskustelussa totuuden taakkaa kannettavanaan.
