VATT:n ja Tukholman yliopiston tutkimuksesta ilmenee, että ehdokkaan henkilökohtaisella vaalimenestyksellä on väliä, kun puolue pääsee nimittämään keskuudestaan kunnanhallituksen puheenjohtajan.
Puolueen ehdokaslistalla eniten ääniä keränneellä ehdokkaalla on noin kaksi kertaa suurempi todennäköisyys päätyä puheenjohtajaksi kuin lähes saman verran ääniä keränneellä, mutta toiseksi tulleella ehdokkaalla.
Tämä rajattu vertailu osoittaa uskottavasti listasijoituksen ja puheenjohtajanimityksen välisen syy-seuraus -suhteen, koska tiukoissa vaalitilanteissa on käytännössä satunnaista, kumpi ehdokkaista päätyy ensimmäiseksi.
Tutkimus osoittaa myös, että henkilökohtaisella vaalimenestyksellä on vaikutusta vain silloin, kun oikeistopuolue – käytännössä kokoomus, keskusta tai RKP – nimittää puheenjohtajan, ja kun kilpailu sekä puolueiden välillä että sisällä on vähäistä.
– Kuntavaaleissa äänestämällä voi siis vaikuttaa muuhunkin kuin valtuustopaikkojen jakoon. Kunnanhallituksen puheenjohtaja on kuntapolitiikan vaikutusvaltaisin tehtävä, ja siksi on tärkeää, että äänestäjien mieltymyksiä kuunnellaan tässäkin valinnassa, VATT:n erikoistutkija Janne Tukiainen toteaa.
Tutkimuksessa vertailtiin myös kunnanhallitusten puheenjohtajien ja eniten ääniä saaneiden, mutta ei puheenjohtajaksi valittujen ehdokkaiden ominaisuuksia keskenään. Tämä vertailu on luonteeltaan vain kuvailevaa, mutta valottaa silti, miten äänestäjien mieltymykset poikkeavat puolueiden mieltymyksistä.
Vertailun mukaan puolueet painottavat äänestäjiä enemmän kokemusta ja sitä, että valittavan puheenjohtajan mielipiteet edustavat puolueen tyypillistä linjaa.
Puheenjohtajiksi päätyy huomattavasti harvemmin naisia kuin heitä on listojen kärjessä. Janne Tukiaisen mukaan ilmiö selittyy ainakin osittain polkuriippuvuudella: puolueet nimittävät puheenjohtajiksi mielellään samoja vanhoja puheenjohtajia, jotka eivät ole naisia.
Äänestäjien suosikit sen sijaan olivat keskimäärin korkeammin koulutettuja, parempituloisia ja korkeamman sosioekonomisen aseman omaavia kuin kunnanhallitusten puheenjohtajiksi valitut. Tutkimuskirjallisuudessa näitä muuttujia pidetään kohtuullisina ehdokkaiden kyvykkyyden mittareina, joten vaikuttaa siltä että, äänestäjille kyvykkyys merkitsee enemmän kuin puolueille.
– Tästä huolimatta kunnanhallitusten puheenjohtajat ovat näiden mittarien valossa keskimäärin kyvykkäämpiä kuin kaikki ehdokkaat tai valtuutetut. Suomen kunnallispoliittinen järjestelmä onnistuu siis valikoimaan melko kyvykkäitä johtajia, Tukiainen summaa.
Tutkimusaineistona käytettiin oikeusministeriön aineistoja Suomen kunnallisvaaleista 2000–2012 sekä Kuntaliiton kokoamaa kuntien luottamushenkilötilastoa. Tietoja täydennettiin Tilastokeskuksen, Kevan ja Verohallinnon rekisteriaineistoilla sekä ehdokkaiden vastauksilla Ylen vaalikoneeseen.