Ming Yang totesi väitöskirjassaan, että oljen esikäsittelyssä vapautuneet hemiselluloosan sokerit fermentoituivat tehokkaasti biobutanoliksi, kun fermentointiliuokseen lisättiin tärkkelystä.
Ming Yang löysi tutkimuksessaan optimaaliset esikäsittelyolosuhteet oljen lignoselluloosan ja ohran tärkkelyksen muuntamiseksi käymiskelpoisiksi sokereiksi biobutanolin tuotannossa. Yhteisvaikutus selluloosaa sekä hemiselluloosaa hajottavien entsyyminen ja pinta-aktiivisten lisäaineiden kanssa osoitti mahdollisuuden lisätä biobutanolin tuotannon tehokkuutta lignoselluloosabiomassoista.
Tuleentumattomasta ohrasta tehty säilörehu, jossa olki ja tuleentumaton jyvä on korjattu yhtä aikaa vihreäksi biomassaksi, osoittautui mahdolliseksi biobutanolin tuotannon vaihtoehdoksi.
Viime vuosina ilmaston lämpeneminen ja ilmastonmuutos ovat herättäneet laajamittaisen kiinnostuksen biojalostukseen ja erityisesti liikennebiopolttoaineiden tuotantoon.
Ming Yangin mukaan biobutanoli uusiutuvana biopolttoaineena on monin tavoin parempi kuin etanoli.
– Sen energiatiheys on parempi ja sillä on pienempi haihtuvuus sekä se aiheuttaa vähemmän korroosiota olemassa olevaan infrastruktuuriin. Sitä voidaan myös suoraan käyttää autojen moottoreissa ilman muutoksia moottorin säätöihin tai sen tekniikkaan, hän kertoo väitöstiedotteessaan.
Tällä hetkellä ruokosokeri tai tärkkelyspohjaiset biomassat, eli maissi ja vehnä, ovat tärkeimmät raaka-aineet biobutanolin tuotannossa. Näiden raaka-aineiden ilmastollinen tai sosiaalisesti kestävyys laajamittaiseen liikennepolttoaineiden tuotantoon on laajan keskustelun alla.
– Mahdollinen ratkaisu liikennebiopolttoaineiden tuotantoon on runsaana esiintyvän lignoselluloosan hyödyntäminen biojalostusprosesseissa. Ohraa on myös pidetty hyvänä lignoselluloosabiomassojen lisänä sekä maissin korvaajana biopolttoaineiden tuotannossa.
MSc Ming Yangin väitöskirja The use of lignocellulosic biomass for fermentative butanol production in biorefining processes tarkastetaan perjantaina 9. lokakuuta Itä-Suomen yliopistossa.