OAJ:n eduskunnan oikeusasiamiehelle jättämä koskee oppilaan erityisen tuen epäselviä ja virheellisiä ohjeistuksia. Koronan aiheuttama oppimisvaje on nostanut vielä aiempaakin selvemmin esille ongelman, joka on OAJ:n mielestä täysin kohtuuton. Oppivelvollisuuden pidennys tekee asiasta erittäin ajankohtaisen.
OAJ haluaa selvittää, onko Opetushallitus OPH:n toiminut lain mukaan oikein, kun se ei ole selkeästi ohjeistanut, mitä erityiseen tukeen kuuluva erityisopetus tarkoittaa käytännössä. OAJ:n mielestä OPH on laiminlyönyt laissa olevan määräys- ja ohjaamisvelvollisuutensa.
Selkeiden määräysten ja ohjeiden puuttumisen vuoksi tuhannet erityisen tuen oppilaat eri puolilla maata ovat jääneet ja koko ajan jäävät vaille kokoaikaista erityisopetusta, joka kuuluu vain erityiseen tukeen.
– Tämä on ensimmäinen kerta, kun OAJ kantelee viranomaisesta. Tilanne on siis poikkeuksellinen. OAJ on keskustellut useita kertoja vuosien ajan sekä OPH:n että opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa oppilaan tukeen liittyvän lainsäädännön tulkintaepäselvyyksistä ja niistä aiheutuvista ongelmista. Yhteistä näkemystä on etsitty pitkään tuloksetta. Nyt emme enää odota, OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen toteaa.
Kun oppilas ei saa tarvitsemaansa tukea, siitä kärsii koko luokkayhteisö. Luukkaisen mielestä tilanne on oppilaille ja opettajille kohtuuton.
– Myös muu luokka tarvitsee opettajan huomiota ja kaikki oppilaat ansaitsevat henkilökohtaista ohjausta. Siten asia koskettaa kaikkia suomalaisia perheitä, joissa on peruskouluikäisiä lapsia, hän sanoo.
Suurin epäselvyys koskee kahta asiaa: onko erityisen tuen oppilaalla aina oikeus erityisopetukseen, ja kuka on kelpoinen antamaan erityisopetusta.
OAJ on muun muassa pyytänyt, että OPH ohjeistaisi nettisivuillaan käytännönläheisesti, mikä ero on tehostetun ja erityisen tuen välillä. Nyt OPH:n ohje kunnille on epäselvä sen osalta, mitä lain määrittämä kaikkein vahvin tuen muoto eli erityiseen tukeen kuuluva erityisopetus lain mukaan tarkoittaa ja milloin oppilaalla on oikeus sitä saada.
OAJ:n mukaan kunnat hyödyntävät epäselvää tilannetta säästääkseen kuluissa, mikä koituu tukea tarvitsevan oppilaan tappioksi.
– Meidän kentällämme käytetään jo sanoja heitteillejättö ja säilyttäminen, kun kuvataan esimerkiksi tilanteita, joissa oppilas ei saa kokoaikaista erityisopettajan antamaa erityisopetusta sellaisessakaan oppiaineessa, jonka oppisisältöä on oppilaan kohdalla yksilöllistetty. Yksilöllistää voidaan vasta, kun oppilas ei saisi oppiaineessa edes arvosanaa 5. Ei voi olla niin, että luokanopettajan pitäisi selvitä hänen opettamisestaan samaan aikaan muiden oppilaiden opettamisen kanssa, Luukkainen kuvaa.