Keväällä 2011 Silvia Modig ja Aino-Kaisa Pekonen olivat vastavalittuja vasemmistoliiton ensimmäisen kauden kansanedustajia. Heidät kuvattiin tuolloin samassa eduskunnan kahvilan pöydässä, jossa he nyt torstaina nauttivat toistaiseksi viimeisiin kuuluvan eduskuntaillan kunniaksi lasillisen.
Eduskunta jatkaa työtään enää lauantaihin saakka.
– Neljä vuotta sitten me kuviteltiin tänne tullessa, että olimme hyvin pukeutuneita. Oltiin oikein tyytyväisiä. Ensimmäisenä päivänä sitten tajuttiin, että Stokkan vaateosasto kutsuu, kansanedustajat nauravat muistellessaan.
– Mutta kaikki pennit oli menneet vaaleihin!
Aino-Kaisa Pekosen mukaan neljä vuotta sitten fiilis oli kuin ekaluokkalaisella. Aivan kaikki oli uutta. Istuntoon kutsuvan kovaäänisen summerin äänen häirintää ihmeteltiin.
– Mentiin ympäri eduskuntataloa kartat käsissä ja reput selässä. Reput on vieläkin mukana, Modig esittelee.
Naiset olivat tavanneet toisensa vain kerran aiemmin. Nyt he sanovat olevansa aivan hitsautuneita.
– Vitsi, täällä on oppinut! Mikä etuoikeus olla valiokunnissa kaikkia huippuasiantuntijoita kuulemassa!
Modig ja Pekonen ihmettelevät, että neljä vuotta sitten he pääsivät vielä marssimaan saman tien hallitusneuvotteluihinkin, ”ihan pätevänä”, kun vasemmistoliitto haluttiin mukaan. Kaiken kukkuraksi Modig sai oman lauseensa ryhmärakentamisesta läpi hallitusohjelmaan.
Kaikkein mukavinta päättyvässä neljässä vuodessa on Aino-Kaisa Pekosen mukaan ollut vaikuttaminen.
– Se on voimaannuttavaa.
Silvia Modig sanoo, ettei olisi ikinä uskonut, miten lämpimästi hänet otetaan vastaan.
– Olen pystynyt laajentamaan muiden näkökulmaa, hän sanoo saavutuksekseen.
– Nyt tulee kyllä kyyneleet, Pekonen arvelee silmäkulmia pyyhkien.
– Ja niin paljon kuin tätä paikkaa parjataan, niin aivan kauheasti täällä kaikki tekevät töitä ja yrittävät!