Ilmatieteen laitos on yhdessä Helsingin yliopiston Fysiikan laitoksen kanssa mitannut viisi vuotta sadepisaroiden kokoa Järvenpäässä. Mittalaitteena on käytetty distrometrejä. Ne tunnistavat pisaran koon sen aiheuttamasta iskusta laitteessa olevaan törmäyslevyyn tai suoraan valokuvaamalla pisaroita kahdesta eri suunnasta.
Mittausaineisto käsittää 71 000 pisarakokojakaumaa, joissa pisaroiden koot vaihtelevat välillä 0,3-5 millimetriä. Tätä pienempiä tihkusadepisaroita ei pystytä mittaamaan diskudistrometrillä, ja kuutta milliä isommat pisarat eivät ole pysyviä, vaan hajoavat pudotessaan pienemmiksi pisaroiksi.
Vastoin yleistä tietoa putoavissa sadepisaroissa ei ole ”häntää”, eli ne eivät ole kyyneleen muotoisia, vaan pienet pisarat ovat pallomaisia. Suuret pisarat ovat litistyneitä etenkin alapuoleltaan eli muistuttavat muodoltaan pullia tai pihvitomaatteja.
Pieniä pisaroita on tyypillisesti paljon enemmän kuin isoja: puolen millin pisaroita voi olla esimerkiksi 5000 kappaletta kymmenessä kuutiometrissä sadeilmaa, kun samassa sateessa kahden millin pisaroita on tyypillisesti vain yksi kappale kymmenessä kuutiometrissä.
Pisarakokojakaumia tarvitaan moneen tarkoitukseen
Uusi tieto on otettu käyttöön päivittäisessä sääpalvelussa sateen tutkamittauksissa, sillä se pienentää niiden epätarkkuutta noin 30 prosenttia.
– Sateen tarkka mittaaminen ja sadeilmaston tunteminen on yhteiskunnallisesti tärkeää esimerkiksi viemäriverkostojen, teiden ja rakennusten suunnittelussa sekä sateen ennustamisessa ja rankkasadevaroitusten antamisessa, sanoo Ilmatieteen laitos.