Suomalaisten kotitalouksien velkaantumisvauhti on viime vuosina ollut nousussa. Velkaantumista on pyritty hillitsemään sääntelyllä, joka on kohdistunut lähinnä tavallisiin asuntolainoihin. Nordean mielestä kontrollia pitäisi suunnata pikemminkin taloyhtiölainoihin, joiden osuus velkamassasta on kasvanut merkittävästi viimeisen vuosikymmenen aikana.
– Asuntolainojen sääntelyä on tiukennettu viime vuosina, mutta valitettavasti sen teho näyttäisi olevan melko vähäistä. Esimerkiksi asuntolainakaton kiristämisen euromääräinen vaikutus tulee laskelmiemme mukaan olemaan kaiken kaikkiaan noin sata miljoonaa euroa vuodessa, sanoo Nordea Kiinnitysluottopankin toimitusjohtaja Tom Miller.
– Tuo sata miljoonaa ei ole kovin iso määrä samalla, kun taloyhtiölainat kasvoivat pelkästään viime vuonna kahdella miljardilla eurolla, hän huomauttaa.
Esimerkiksi viime vuonna taloyhtiölainat muodostivat jo 13 prosenttia kaikista kotitalouksien veloista, kun vuonna 2008 osuus oli seitsemän prosenttia. Tavallisten asuntolainojen osuus kotitalouksien velkamassasta sen sijaan on pysynyt suurin piirtein ennallaan. Kotitalouksien koko velkamäärä oli viime vuoden lopussa vajaat 150 miljardia euroa, mistä asuntolainat muodostivat noin 2/3.
– Nyt taloyhtiölainojen ottajien korkoriskejä tai muitakaan velan hoitoon liittyviä riskejä ei valvo kukaan. Tämä on meistä hyvin huolestuttavaa. Lisäksi kannattaa huomioida, että asuntosijoittamisen suosion kasvettua tavallisten suomalaisten keskuudessa, myös yhtiölainoja niihin liittyvine riskeineen kasaantuu kotitalouksille aiempaa enemmän.
Taloyhtiölainoille yläraja ja rajoituksia
Nordeassa uskotaan, että ratkaisuja ja keinoja taloyhtiölainojen hallitsemattoman kasvun suitsimiseksi löytyy.
– Taloyhtiölainan ylärajan voisi asettaa esimerkiksi 50 prosenttiin uuden asunnon hinnasta. Nythän se voi olla jopa 80 prosenttia. Toinen vaihtoehto voisi olla eräänlainen yhtiölainan lyhennyspakko, eli yhtiölainaan ei saisi lyhennysvapaata ennen kuin yhtiölainan määrä asunnon hinnasta on lyhentynyt esimerkiksi 50 prosenttiin, Miller pohtii.
Tällaiset keinot turvaisivat hänen mukaansa jo hyvin asunto-osakkeen ostajaa taloudellisilta riskeiltä.
– On hyvä, että kuluttajalla on asuntoa ostaessaan erilaisia rahoitusvaihtoehtoja. Tärkeää on kuitenkin kaikkien lainamuotojen kohdalla huolehtia jo ennakkoon siitä, että asunnon ostaja ei joudu vaikeuksiin esimerkiksi lyhennysvapaiden loputtua tai korkojen noustua.
Asuntolainojen sääntelyllä ikäviä kääntöpuolia
Nordean mukaan tavallisten asuntolainojen tiukentuneella sääntelyllä voi olla epätoivottuja seurauksia, kuten asuntomarkkinoiden takkuaminen ja sitä kautta jopa työvoiman liikkuvuuden hidastuminen.
– Tähän Suomella ei mielestämme ole varaa, Miller toteaa.
Hän korostaa, että pankit kartoittavat tarkasti asuntolaina-asiakkaiden riskit ja myöntävät lainoja asiakkaan maksukyvyn mukaan. Pankeilla on myös merkittävät omat intressit huolehtia siitä, ettei lainoja myönnetä liian hövelisti.
Kaiken kaikkiaan suomalaisten velkaantumisaste on pohjoismaisessa vertailussa yhä varsin matala.
– Suomalaiset ovat tunnollisia velanhoitajia. On silti tärkeää, että keskustelua velkaantumiskehityksestä jatketaan monipuolisesti, Miller sanoo.