Toiminnallisia häiriöitä tavataan joka viidennellä perusterveydenhuollon potilaalla. Valtaosa oireista korjautuu nopeasti itsestään.
Toiminnalliset häiriöt ovat oireyhtymiä, jotka eivät ole psyykkisiä eivätkä somaattisia, vaan molempia yhtä aikaa ja erottamattomasti. Toiminnallisia häiriöitä kokevat ovat suuri potilasryhmä, jolle ei ole Suomessa sovittuja hoitopolkuja ja hoitokäytäntöjä. He jäävät usein vaille hoitoa tai hakeutuvat uskomushoitoihin.
– Toiminnallisia häiriöitä on perusterveydenhuollon vastaanotoilla joka viidennellä potilaalla. Stressi voi laukaista hyvin vaikeitakin elimellisiä oireita, joille ei löydy lääketieteellistä selitystä, vaikka potilasta kuinka tutkittaisiin. Näiden oireiden taustalla on kuitenkin biologisiakin mekanismeja, joita vasta ollaan oppimassa ymmärtämään, kertoi neurologian ja psykiatrian erikoislääkäri Risto Vataja HUS:sta Lääkäripäivillä keskiviikkona Helsingissä.
Kaikilla lääketieteen erikoisaloilla tunnistetaan toiminnallisia häiriöitä, esimerkkeinä fibromyalgia reumatologiassa ja ärtynyt paksusuoli -oireyhtymä gastroenterologiassa. Valtaosa oireista korjautuu nopeasti itsestään ja vaikeampiinkin oireisiin saadaan apua oireenmukaisella hoidolla ja kuntoutuksella.
– Oireiston hoito ei kuulu ensisijaisesti psykiatrian alalle vaan somaattisille erikoisaloille ja perusterveydenhuoltoon, Vataja sanoo.
Miten hoidetaan, jos syy ei ole psyykkinen eikä fyysinen?
Risto Vatajan mukaan psykiatriaa tarvitaan kuitenkin usein hoidon tukena.
– Nupin pitää olla kunnossa, jotta kroppakin jaksaisi hyvin. Noin 40 prosentilla toiminnallisista häiriöistä kärsivistä on samanaikainen psykiatrinen syy, kuten masennus, jonka hoito voi oleellisesti helpottaa myös fyysisiä oireita. Toivottomuus tai sairastumiseen liittyvät väärät ajatusmallit saattavat olla este toipumiselle ja näihin vaikuttamalla psykoterapia voi auttaa toipumista, hän sanoo.
Toiminnalliset häiriöt pitäisi tunnistaa ja niistä pitäisi alkaa puhua avoimemmin.
– Potilaat eivät hyödy väärin suunnitelluista ja toteutetuista tutkimuksista ja hoidoista, vaan niistä on heille haittaa, Vataja toteaa.
Hän painottaa, että aiheettomat tutkimukset ja hoidot sekä terveydenhuollon palvelujen runsas käyttö kuluttavat resursseja.
Toiminnalliset häiriöt ovat hyvin kallis sairausryhmä.
– Lääkärit tunnistavat toiminnalliset häiriöt vastaanottotyössään, mutta koulutuksessa niihin pitäisi kiinnittää enemmän huomiota. Tärkeää on myös miettiä, kuinka potilaan kanssa asiasta keskustellaan niin, että luottamus säilyy. Suurelle yleisölle täytyy saada viesti, että mieli vaikuttaa elimistön toimintaan. Tieto muuttaa ajattelua ja vaikuttaa siihen, kuinka tulkitsemme erilaisia signaaleja.
Vatajan mukaan toiminnallisia häiriöitä varten Suomeen olisi saatava hoito- ja kuntoutuspolut sekä valtakunnalliset kiireettömän hoidon kriteerit ja yhtenäiset käytännöt muun muassa työkyvyn määrittämiseksi.