Nuorten oleileva yhdessäolo ja leikillisyys ehkäisevät syrjäytymistä, ilmenee Ulla-Maija Louhelan tuoreesta väitöstyöstä.
Louhelan mukaan kyse on osallisuuden kehittymisestä, joka parhaimmillaan kantaa hedelmää koko loppuiäksi.
Hänen mukaansa osallisuus yhteisössä merkitsee myös vaikuttamismahdollisuuksia, kuulluksi tulemista ja tasavertaista keskustelukumppanuutta.
Louhela on tutkinut nuorten osallisuutta pohjoispohjanmaalaisessa Juopulin kylässä, jossa toimi 1990-luvulla poikkeuksellisen tiivis nuorten yhteisö. Sen jäsenet ovat nyt aikuisia, joiden osallisuuden kokemuksiin Louhela syventyi tutkimuksessaan.
Vaikka harrastusmahdollisuudet syrjäseudulla olivat vähäiset, ammensivat nuoret osallisuudesta kyläyhteisössään kokemuksia, jotka siirtyivät kädensijoiksi myös myöhempään elämään, selviää väitöstyöstä. Siten Nuoret saivat myönteisiä kokemuksia tasavertaisesta keskusteluyhteydestä kyläyhteisössään.
Louhelan mukaan keskusteluyhteyden vaaliminen on osoitus siitä, millä tavoin kylän aikuis- ja vanhusväestö voivat legitimoida nuoruutta yhteisön sisään.
Hän kertoo, kuinka ympäri Suomea levittäytyneet entiset yhteisön jäsenet kokivat, että aikuisuudessakin Juopuli ilmiönä sitoi yhteisön jäseniä yhteen.
Louhelan mukaan merkitykselliseksi koetussa paikassa oli muodostunut nuoruuden vaiheessa tärkeitä, lähiyhteisöön kiinnittäviä ihmissuhteita.
Louhela oli itse nuoruudessaan osa tutkittua juopulilaisten nuorten yhteisöä. Näin tutkimusaineistoon sisältyy tutkimushenkilöiltä saatujen elämäkerrallisten narratiivien lisäksi tutkijan nuoruudessaan arkistoimaa kirjallista ja äänitettyä materiaalia.
Leikillisyydestä ajattelu- ja keskustelutaitoja
Louhelan mukaan oleilevan yhdessäolon muotona nuorten keskenään kertomat jutut ja leikillisyys olivat olennaisia viihtymistekijöitä, jotka samalla loivat nuorten toimijuutta.
– Leikillisyys näytti johtavan yhteisössä ajattelu- ja keskustelutaitojen harjoittamiseen ja itsenäiseen, omaehtoiseen toimijuuteen. Keskustelu ei jäänyt pelkästään nuorten väliseksi, vaan kodeissa, joissa nuoret kokoontuivat, myös vanhemmat ottivat siihen ajoittain osaa, Ulla-Maija Louhela kertoo.
Kerrontatilanteissa oltiin useimmiten piirin muodossa. Yhteisöllinen, kasvokkainen kerrontahetki ruokki kehoa ja mieltä turvallisuuden tunteella.
– Nuori sai kokemuksia osallisuudesta olematta erityisen aktiivinen; jo pelkkä kuuntelu tai asettuminen osalliseksi istumaan piiriin tuntuivat takaavan paikan yhteisössä. Kylkikyljessä istutut hetket ovat asettuneet kehonmuistiin merkiksi kerran koetusta hyväksynnästä.
Kasvatustieteen maisteri Ulla-Maija Louhelan väitöskirja Nuorten osallisuuskertomuksia Juopulin yhteisössä tarkastetaan Lapin yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnassa perjantaina 26. helmikuuta.