Tämä käy ilmi Mikkelin ammattikorkeakoulun ja Itä-Suomen yliopiston tutkimuksessa Syrjäkylien nuoret – unohdetut kuntalaiset?
Koulutusmahdollisuudet loittonevat ja rakenteellinen eriarvoisuus leimaa syrjäkylien nuorten arkea yhä vahvemmin. Lähimmät palvelut löytyvät taajamista, jotka saattavat olla 20–30 kilometrin päässä. Syrjäkylien nuorten kokemukset palveluista ovat ohuita ja etäisiä.
Syrjäkylissä asuville nuorille koulu on tärkeä elämää jäsentävä raami ja keskeisin hyvinvointipalvelu. Peruskouluvaiheessa kaikille on tarjolla koulukyyti, ja koulussa tavataan myös kavereita.
Peruskoulun jälkeen koulumatkat kasvavat. Koulukyydityksiä ei enää ole, eikä usein julkisia liikenneyhteyksiäkään. Kouluun kuljetaan lähiverkostojen tuella eli kyytejä järjestellään vanhempien, isovanhempien ja naapurien avulla. Myös asuntoloilla on merkittävä rooli nuorten kouluttautumisen mahdollistajina.
Verkkohengailu korvaa kaverivajetta
Kaverit ovat syrjäkylänuorille tärkeitä, vaikkei heitä tavatakaan usein. Vapaa-ajan kaverivajetta nuoret paikkaavat netillä. Verkkopelaamisella ja älypuhelimilla on heidän vapaa-ajassaan merkittävä rooli.
Niukoista mahdollisuuksista huolimatta nuorten tulevaisuudenhaaveet sijoittuvat lähelle, eikä suurin kaupunkeihin ole välitöntä hinkua. Tutkimuksen mukaan nuoret hahmottavat tulevaisuutensa mielellään pienelle paikkakunnalle ja suunnittelevat esimerkiksi opintoja useimmiten omassa kotimaakunnassaan.
Tutkimuksen kohteena oli syrjäkylissä asuvien nuorten arki ja kokemukset hyvinvointipalveluista, koulutusmahdollisuuksista, hyvän elämän edellytyksistä, sosiaalisista suhteista ja tulevaisuuden unelmista. Tutkimuksessa haastateltiin 14–17-vuotiaita nuoria syrjäisissä kylissä Pohjois-Karjalassa, Kainuussa, Etelä-Savossa ja Etelä-Karjalassa. Tutkimuksen rahoitti KAKS – Kunnallisalan kehittämissäätiö.