– Kyseinen herra on todistellut, että moderni yhteiskunta on lujaa kyytiä menossa kohti 1800-lukua, jossa hallitsivat pieni perityillä rahoilla ja koroilla elävä eliitti. Työllä ei enää rikastu ja tuloerot räjähtävät, Harri Jaskari kirjoittaa eduskuntaviestissään.
– Minulla nousi hiukset pystyyn, kun kuulin, millaisesta verotuksesta suomalainen vasemmisto haaveilee. Lähtökohtana ajattelulle on se, että verotuksella ja työllisyydellä ei ole mitään korrelaatiota. Verotuksen tasolla ei ole suoraa vaikutusta talouskasvuun. Veroille ei siten juurikaan ole kattoa, hän jatkaa.
Hän muistuttaa, että korkea verotus vaikuttaa hyvinkin paljon intoon kasvaa, yrittää ja työllistää.
– Työn verokiila saattaa olla yksi suurimpia tekijöitä siihen, että työn tarjoajat eivät uskalla ottaa uusia osaajia hommiinsa. Tai miksi kannattaa investoida riskillä yritykseen, mikäli varmempaa ja turvallisempaa tuottoa tulee muualta. Tai miksi kannattaa yleensä tehdä työtä, jos veroaste nousee yli puoleen bruttotuloista, Jaskari kirjoittaa.
Toiseksi vasemmiston mielestä painopiste on Suomessa siirrettävä voimakkaasti omistamisen verotukseen. Ehdoton vaatimus on se, että varallisuusvero on saatava takaisin. Perintö- ja lahjaveroa on kiristettävä ja yleensäkin verotuksen alentaminen on edesvastuutonta.
Jaskarin mukaan tässä ideologisessa pauhaamisessa ei paljon paina markkinatalouden kannattajien puheet yritysten sukupolvenvaihdosten haasteista – joko seuraavalle sukupolvelle tai ulkopuoliselle osaajalle.
– Ei muuta kuin kaikki korkealle verolle ja yritysten tulevaisuus ja työpaikat vaakalaudalle.
Jaskari arvelee, että kyllä saattaa olla myös SDP:n peruskannattajakin ihmeissään, kun on haaveillut perintö- ja lahjaveron alentamisesta, jotta pystyisi siirtämään vuosikymmenien säästöillä hankkimansa kerrostalohuoneiston lapsilleen kohtuullisella verotuksella.
Pahimpia haaskoja vasemmiston verointellektuellien keskuudessa näyttävät Jaskarin mukaan olevan ne yrittäjät, jotka nostavat vasemmiston mielestä verovapaita osinkoja.
– Lainaan sanatarkasti yhtä puhujaa, joka sanoi, että ”listaamattomilla yrityksillä on hirveä veroetu”. Mielestäni tässä on kyse ”teoriaherrojen ideologisesta paatoksesta”. Kaikki yritystoiminnassa mukana olevat tietävät, että yritys on monessa tapauksessa sama kuin yrittäjä. Kun laskeutuu tekijöiden tasolle, huomaa, että verottomuus muuttuukin lähes 27 prosentin veroksi.
Jaskari huomauttaa, että mikäli Suomessa olisi jatkossakin yrityksiä, on estettävä kaksinkertainen yritystoiminnan verotus.
– Kaksinkertaisella verotuksella tarkoitan tässä sitä, että yritysten omistajilleen jakamaa tuottoa verotetaan yleensä kahteen kertaan, eli ensin yhteisöverolla ja sen jälkeen henkilötasolla osinkoverotuksen muodossa.
– Ehdotankin, että lähdemme ennen seuraavia eduskuntavaaleja yhdessä Vasemmiston veroherrojen kanssa yhdessä kiertämään yrityksiin. Sitten saamme yhdessä ruohonjuuritason tietoa siitä, millä edellytyksellä työpaikat voivat säilyä rakkaassa kotimaassamme, Jaskari kirjoittaa.