Omistusasumista voi verrata isossa osassa Suomea lottoamiseen, kirjoittaa Kim Väisänen Talouselämän kolumnissa. Kim Väisänen tunnetaan muun muassa start-up-sijoittajana, tietokirjailijana ja yrittäjänä.
– Tulevaisuuden toksinen perintö ei olekaan golfosake vaan asunto-osake jossakin susirajan kuihtuneessa pitäjässä. Jatkossa yhä useammalla perijällä yhtiövastike juoksee, muttei varallisuuden realisoinnista myymällä ole toivoakaan. Perinnöstä kannattaa luopua, Väisänen kirjoittaa.
Väisänen vertaa tätä monelle koituvaa katkeraa “taloudellista kohtaloa” Tuntemattomassa sotilaassa esiintyneen Antti Rokan tilanteeseen, jossa oma kotitalo jäi itärajan taakse sodan jälkeen.
Isolla osalla rakennuksista, kerrostalo-osakkeista vapaa-ajan asuntoihin, oli jäljellä ainoastaan mahdollinen käyttöarvo.
– Kun väki maassa valuu Turku–Tampere–Helsinki-akselille, Tammelan kolmioon, nykyisestä asuntokannasta joka kolmas asunto sijaitsee alueella, jossa tulevaisuudessa ei uudisasuntojen rakentamistarvetta juurikaan ole. Sitä mukaa kuin väki vähenee, rakennusten taloudellinen arvo pienenee. Uutta ei kannata rakentaa, ja vanhatkaan eivät mene kaupaksi.
Väisänen arvioi, että jopa miljoona asuntoa on Suomessa väärässä paikassa. Vaikeaksi tilanteen tekee myös se, että rakennettu ympäristö muodostaa yli 80 prosenttia kansallisvarallisuudesta.
– Jos suomalainen saa hieman ylimääräistä, todennäköisin rahojen sijoituskohde on oma asunto tai kesämökki, vaikkei investointia voisikaan taloudellisilla syillä perustella. Sitä paitsi arvonsa menettänyt asunto-omaisuus on viime kädessä perikunnan ongelma.
Väisänen katsoo, että suomalaisten tulisi oppia asumaan vuokralla ja samalla myös sijoittamaan muuhunkin omaisuuteen.
– Jos asunnon arvoon liittyy merkittävä alenemisriski, omistamisen sijaan saattaa olla taloudellisesti järkevämpää asua vuokralla. Varsinkin kun taantuvilla alueilla on niin sanotusti vuokralaisen markkinat. Vuokrattavia asuntoja löytyy, vuokralaisia ei niinkään.
