Joseph Stiglitzin mielestä euroalueen rakenteelliset ongelmat saattavat olla ylipääsemättömiä. Hänen mukaansa makrotason sopeutumisvaikeudet ovat lähes väistämättömiä, jos luovutaan kahdesta tärkeästä sopeutumismekanismista, koroista ja valuuttakursseista, eikä luoda mitään niiden tilalle.
Euron saisi kuitenkin Stiglitzin mielestä toimimaan taloudellisessa mielessä aika pienillä sääntömuutoksilla. Hän mainitsee pankkiunionin ja yhteisen talletussuojan, säännöt kauppaylijäämien hillitsemiseksi sekä yhteiset valtionvelkakirjat eli eurobondit.
Lisäksi rahapolitiikan pitäisi keskittyä inflaation lisäksi työllisyyteen, kasvuun ja vakauteen. Teollisuuspolitiikalla ja muullakin politiikalla pitäisi auttaa jälkeenjääneitä maita saamaan kärkimaat kiinni, ja talouspolitiikassa pitäisi siirtyä säästötoimista elvytykseen.
Stglitz kuitenkin arvioi, että tämän päivän eurooppalaisessa politiikassa nämä ovat varsin kaukaisia asioita. Esimerkkinä hän mainitsee Saksan mielipiteen, jonka mukaan Eurooppa ei ole mikään tulonsiirtounioni.
Vahva pohjoinen euro ja heikompi eteläinen euro
Yhteisvaluutta ei kuitenkaan ole Stiglitzin mielestä välttämätön Euroopan taloudelliselle ja poliittiselle yhteistyölle. Eurosta luopuminen ei hänen mukaansa lopettaisi Eurooppa-hanketta. EU:n muut instituutiot toimisivat edelleen, vapaa kauppa ja muuttoliike jatkuisivat.
Eurosta voidaan hänen mielestään siirtyä pois sujuvasti ja sovinnollisesti, mahdollisesti siirtymällä vaikka ”joustavan euron” järjestelmään, jossa olisi vahva pohjoinen euro ja heikompi eteläinen euro.
– Tietenkään tämä ei olisi ollenkaan helppoa. Hankalin ongelma olisi velkaperinnön käsittely. Helpoin tapa olisi määritellä kaikki eurovelat uudelleen ”eteläisen euron” veloiksi, Nobelin 2001 voittanut Stiglitz kirjoittaa Financial Timesissa.
Hän uskoo, että ajan myötä valuuttaerot vähenisivät instituutioiden kehittyessä. Joustava euro on hänen mukaansa strategia, jolla luodaan tilaa uudistuksille ja samalla säilytetään taloudellisen yhdentymisen toteutuneet edistysaskeleet.