Ruotsin patentti- ja rekisterihallituksen (PRV) tilastojen mukaan vuonna 2003 kokonaan uuden sukunimen otti käyttöön 1 123 ruotsalaista. Olemassa olevaan sukunimeen entisen nimensä vaihtoi 3 703 länsinaapuria ja etunimensä muutti 1 234 syntymässä saamaansa nimeen kyllästynyttä.
Ruotsin television (SVT) haastattelema PRV:n sosiaalityöntekijä Mattias Benke muistelee vielä pidemmälle.
– Kun vuonna 1997 aloitin PRV:ssä, nimenmuutoksia tehtiin vuosittain noin 4 000. Kasvu noista ajoista on ollut huomattava, Benke sanoo.
Hänen sanoilleen on katetta, sillä viime vuonna entiselle nimelleen jäähyväiset jätti jo kaikkiaan 8 274 ruotsalaista. Kokonaan uuden sukunimen halusi 1 573 hakijaa, olemassa olevaan nimeen oman nimensä halusi vaihtaa 4 348 hakijaa ja etunimensä halusi vaihtaa 2 353 ruotsalaista.
Tämän vuoden kolmen ensimmäisen kuukauden aikana muutoshakemuksia on tullut jo kaikkiaan 2 256. Määrä viittaa siihen, että muutoshakemusten kasvu jatkuu.
Vaihto helppoa, mutta byrokratiaa seuraa
Henkilönimen vaihtaminen PRV:ssä on suhteellisen helppoa. Laitokselle jätetään hakemus ja jos haluttu nimi on hyväksyttävissä oleva, päätöksen asiasta saa pian. Ruljanssi alkaakin vasta sen jälkeen. Nimensä muuttaneen on itse ilmoitettava asiasta kaikille yksityisille tahoille, joiden kanssa hän asioi: pankeille, vakuutuslaitoksille, sähkölaitokselle, puhelinoperaattorille jne.
Lisäksi kaikki viralliset henkilöpaperit on vaihdettava. Uusiksi menevät niin passi, ajokortti kuin henkilöllisyystodistuskin.
Ruotsalaiset eivät kuitenkaan näytä byrokratian kiemuroista häiriintyvän. Uusi nimi nimittäin kiehtoo. Mattias Benken mukaan nimeksi valitaan hyvin usein vanhaa perua oleva suvun nimi. Toinen vaihtoehto on antaa mielikuvituksen lentää ja valita kokonaan uusi, käyttämätön nimi: vaikkapa Vernerinsiipi, Haukkamaa tai Häränvahva, jotka PRV on tänä vuonna jo hyväksynyt.
Nimen vaihtamisen säännöstöä on myös helpotettu. Valittavissa on nyt aiempaa enemmän nimiä. Ennen oli mahdollista valita suvun nimistä sellainen, joka oli nousevassa polvessa korkeintaan 80 vuoden takaa. Sittemmin vuosimäärä nostettiin 100 vuoteen ja nyt säännös ulottuu neljään menneeseen sukupolveen. Benke huomauttaakin, että puhutaan jo isoäidin isoäidin ajoista eli noin 1860-luvusta.
Ensi vuonna uuden sukunimen voi lisäksi saada, jos yli 2 000 muulla on sama sukunimi. Tätä nykyä se on mahdollista vain, jos kaikki kyseisen nimen omaavat asian sallivat.
Ainakin yhdessä asiassa Ruotsin nimilainsäädäntö kuitenkin laahaa esimerkiksi naapurimaa Tanskan jäljessä. Kun Tanskassa voi ottaa sukunimekseen huonekumppanin nimen, Ruotsissa tällainen nimenvaihto edellyttää avioliittoa.