− Saksan hallitusneuvottelujen tulokset osoittavat, että Saksa on valmis panostamaan enemmän EU-yhteistyöhön. Sitä tarvitaan vastapainoksi (Donald) Trumpin Yhdysvalloille, (Vladimir) Putinin Venäjälle sekä yhä vahvemmalle Kiinalle, jota Xi (Jinping) johtaa, Nils Torvalds sanoo.
− Saksa asettaa kuitenkin vastavuoroisesti ehtoja solidaarisuudelle, eli rusinoita ei voida poimia pullasta. Saksa viittaa maihin kuten Puolaan ja Unkariin.
Torvalds muistuttaa, että Puola on EU-tukien suurin nettosaaja, silti maa ei suostu jakamaan taakkaa esimerkiksi pakolaisten vastaanottamisessa.
− Mitä Suomi sitten tekee, haluammeko vahvemman EU:n vai haluammeko olla ”lightversio” Puolasta ja Unkarista, samalla kun toivomme EU:lta apua mahdollisessa kriisitilanteessa? Silmien sulkeminen ja vetäytyminen nationalismin tunkkaisiin kellareihin ei auta.
Brexitin yhteydessä EU:n budjettiin syntyy ammottava aukko. Suomikin voi joutua kärsimään siitä pienenevän aluetuen kautta.
− Ranskalais-saksalainen yhteistyö tiivistyy todennäköisesti jo perjantaina, kun Saksan liittokansleri Angela Merkel tapaa Ranskan presidentin Emmanuel Macronin Pariisissa. Saksa on sitoutunut tiiviiseen yhteistyöhön Ranskan kanssa, ja nämä maat toimivat eurooppalaisen yhteistyön moottorina. Haluammeko me olla mukana tässä yhteistyössä vai mieluummin toimia jarruna, Torvalds kysyy?
− Mielestäni Suomen pitäisi muiden pohjoismaiden kanssa edistää vahvempaa ja paremmin toimivaa EU:ta yhdessä Saksan ja Ranskan kanssa. Nämä maat kulkisivat eri tahtia, kuin perässähiihtäjät, hän sanoo.