[vc_row][vc_column][vc_line_chart legend=”” x_values=”Martti Ahtisaari 1994; Tarja Halonen 2000; Tarja Halonen 2006; Sauli Niinistö 2012; Sauli Niinistö 2018″ values=”%5B%7B%22title%22%3A%22%C3%84%C3%A4nim%C3%A4%C3%A4r%C3%A4%22%2C%22y_values%22%3A%22828038%3B%201224431%3B%201397030%3B%201131254%3B%201874334%22%2C%22color%22%3A%22peacoc%22%2C%22custom_color%22%3A%22%234cadc9%22%7D%5D” css_animation=”fadeInUp” title=”Presidentinvaalin ensimmäinen kierros 1994-2018, äänimäärä”][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]Sunnuntaina käydyt presidentinvaalit olivat yhdessä suhteessa ainutlaatuiset: koskaan ennen yksi ehdokas ei ole kerännyt näin laajaa kannatusta yli puoluerajojen. Tampereen yliopiston valtio-opin emeritusprofessori Heikki Paloheimo sanoo, että vaalit olivat hyvin omintakeiset ja kiinnostavat, vaikka tarkasteltaisiin Suomen koko satavuotista historiaa.
– Vuoden 2018 presidentinvaaleissa suomalaiset irtaantuivat tavanomaisesta puoluesidonnaisuudesta enemmän kuin yksissäkään aikaisemmissa valtiollisissa vaaleissa koko itsenäisyyden aikana, Paloheimo sanoo Verkkouutisille.
Tasavallan presidentiksi uudelleen valittu Sauli Niinistö sai 64,3 prosenttia annetuista äänistä. Niinistö oli vaaleissa kansanliikkeen ehdokkaana, mutta hänen aiempi puolueensa on kokoomus. Kuitenkin kokoomuksen kannatus on selvästi matalampi kuin Niinistön saama äänimäärä, esimerkiksi eduskuntavaaleissa 2015 kokoomusta äänesti 18,2 prosenttia suomalaisista.
Paloheimo huomauttaa, että kansa on ollut poikkeuksellisen tyytyväinen Niinistön työhön presidenttinä. Kaksi vuotta sitten tehdyssä kyselyssä peräti 89 prosenttia suomalaista totesi, että Niinistö on hoitanut tehtävää melko hyvin tai erittäin hyvin.
– Se on uskomattoman korkea luku.
Paloheimon mukaan Niinistön suosion takaa löytyy useita tekijöitä.
Ensinnäkin kansainvälinen ympäristö on muuttunut epävarmemmaksi. Niinistö on näyttäytynyt julkisuudessa henkilönä, joka arvioi tilanteita varovaisesti eikä ”hötkyile kiireellä” mihinkään suuntaan, Paloheimo sanoo.
– Tämä sovittautuu aika hyvin Suomen ulkopoliittiseen linjaan, joka presidenteillä on ollut toisen maailmansodan jälkeen.
Paloheimon mukaan J.K. Paasikiven ja Urho Kekkosen alulle panema linja päättyi siihen, kun Suomi liittyi EU:hun. Niinistö on kuitenkin noudatellut linjaa siinä suhteessa, että hän on pohdiskellut riskejä realistisesti ja ottanut uhkakuvat huomioon.
– Se saa laajaa vastakaikua suomalaisten keskuudessa.
Toinen seikka ovat maan hallitusten matalat kannatusluvut. Paloheimo huomauttaa, että vuodesta 2011 lähtien mikään hallitus ei ole saanut kovin hyviä arvosanoja kansalaisilta.
– Presidentille jää liikkumatilaa puhevaltajohtajuudessa.
Kolmas tekijä liittyy Niinistön tapaan ilmaista itseään. Paloheimo huomauttaa, että Niinistöä on usein moitittu epätäsmällisistä kannanotoista.
– Kun kannatus huitelee 60–70 prosentissa, tavanomainen viisaus on, että ei kannata kovin teräviä kantoja ottaa, ettei ärsytä ketään.
Paloheimo kuitenkin lisää, ettei kyse ole vain siitä, miten selvästi presidenttiehdokas ilmaisee itseään.
– Elämme epävarmoja aikoja. Kansalainen pohtii, kuka näistä kahdeksasta ehdokkaasta on sellainen, että häneen voi luottaa silloin, kun tulee tilanne, jota ei ole etukäteen edes mietitty.
Hänen mukaansa äänestäjä etsii henkilöä, joka ”hanskaa tilanteen” ja pystyy tekemään hyviä päätöksiä sellaisellakin hetkellä, jota ei etukäteen ole pystytty sanoin kuvailemaan.
– Kuusi vuotta klaarattua kautta takana, ja kansa arvioi että Niinistö ansaitsee paremman luottamuksen kuin kukaan muu.
Vasemmistopuolueiden ehdokkaat jäivät matalille kannatusluvuille. Tuula Haatainen (sd.) sai 3,4 ja Merja Kyllönen (vas.) 3,3 prosenttia äänistä eli yhteensä yhtä paljon kuin Paavo Lipponen (sd.) vuoden 2012 vaaleissa.
Paloheimon mukaan osittain takana on länsieurooppalainen virtaus, johon kuuluu vasemmistopuolueiden kannatuksen lasku. Suomessakin vasemmistopuolueiden yhteenlaskettu kannatus liikkui 1960- ja -70-luvuilla lähellä 50 prosenttia, nyt ne pääsevät vain vähän alle 25 prosenttiin.
– Elämme tilanteessa, jossa poliittisella vasemmistolla on identiteettiongelma, Paloheimo sanoo.
Hänen mielestään presidentinvaaleja ei kuitenkaan voi pitää mittarina puolueen kannatukselle. Tähän on syynä se, että suomalaiset irtaantuivat omasta puolueestaan Niinistön taakse ennenäkemättömällä tavalla.
– Se antaa puolueille liikkumatilaa ikään kuin rakentaa toimivaa pohjaa. Muissa vaaleissa mennään selvemmin puoluetunnuksin.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row]