Kirjailija Moises Velasquez-Manoff pohtii the New York Times -lehdessä julkaistussa kolumnissaan Suomen sota-aikaista päätöstä, jonka seurauksena tuhansia lapsia siirrettiin turvaan muihin Pohjoismaihin.
Hän viittaa tutkimukseen, jonka mukaan lasten erottamisella vanhemmistaan voi olla kauaskantoisia seurauksia. Turvaan lähetettiin yhteensä noin 70 000 lasta, suurin osa Ruotsiin. Kyseessä oli 1900-luvun suurimpia lapsille tarkoitettuja evakuointeja.
Velasquez-Manoff vertaa Suomen käytäntöä Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin politiikkaan.
Noin 12 800 siirtolaislasta pidetään tällä hetkellä erillisissä keskuksissa. Suurin osa on Meksikon vastaisen rajan yksin ylittäneitä teinejä, jotka palautettiin aiemmin melko nopeasti huoltajilleen.
– Suomen esimerkki osoittaa, että nuorimmat lapset voivat sairastella enemmän. Myös kognitiivinen kehitys voi hidastua ja mielenterveysongelmien riski kasvaa, Velasquez-Manoff kirjoittaa.
– Vaikka suomalaislapset lähetettiin omaksi hyväkseen ja usein hyviin perheisiin, on heillä silti vuosikymmeniä myöhemmin kohonnut sairastumisriski. Miten siis tapahtuu siirtolaislapsille, joita on varastoitu suuriin ryhmiin metalliaitojen taakse?
Velasquez-Manoffin mukaan Trumpin hallinnon tavoitteena oli todennäköisesti luoda pelotevaikutus, joka vähentäisi Yhdysvaltain pyrkivien maahanmuuttajien määrää.
– Sillä voi kuitenkin olla synkempi seuraus: pieni, mutta elämänmittainen mielen ja ruumiin vahingoittuminen.