New York on miljardööri Donald Trumpin kotiosavaltio. Yhdysvaltain ex-ulkoministeri Hillary Clinton toimi kahdeksan vuotta New Yorkin senaattorina. Molempien odotettiin pärjäävän osavaltion esivaalissa hyvin.
Trumpin voitto osavaltiossa näytti selvältä mielipidetiedusteluiden valossa, mutta mielenkiinto kohdistui siihen, kuinka suuri tuo voitto on. New Yorkin esivaali ei ole niin sanottu winner-take-all, jossa voittaja veisi kaikki osavaltion puoluekokousedustajat, mutta riittävän iso voitto voi silti riittää kaikkien delegaattien voittamiseen.
Republikaanien esivaalissa oli jaossa 95 delegaattia. 14 jaetaan koko osavaltion äänijakauman perusteella. Jos joku ehdokas saa yli 50 prosenttia äänistä, ehdokas voittaa kaikki nämä delegaatit. Loput 81 delegaattia jaetaan alueittain. Jos ehdokas saa alueella yli 50 prosenttia äänistä, hän voittaa kaikki delegaatit. Muutoin eniten ääniä saanut saa alueella vain kaksi delegaattia kolmesta ja toiseksi tullut yhden.
Donald Trumpilla oli mahdollisuudet viedä kaikki tai ainakin lähes kaikki delegaatit. Viimeisimmissä mielipidemittauksissa Trumpin kannatus osavaltiossa nimittäin oli selvästi yli 50 prosenttia.
Iso voitto voi palauttaa Trumpin mahdollisuudet saavuttaa yli puolet eli vähintään 1 237 puoluekokousedustajaa heinäkuun puoluekokoukseen Clevelandiin.
Myös New Yorkin jälkeiset esivaaliosavaltiot ovat Trumpin vahvaa aluetta Yhdysvaltain itärannikolla, joten hän päässee kasvattamaan eroa toisena tulevaan Teksasin senaattoriin Ted Cruziin.
Ennen New Yorkia Trumpilla oli 744, Cruzilla 545 ja Ohion kuvernöörillä John Kasichilla 144 delegaattia. Käytännössä Trumpin kilpailijoilla ei ole enää mahdollisuuksia nousta ykköseksi.
Jos Trump ei saa kasaan puoluekokousedustajien enemmistöä, Clevelandin puoluekokouksessa joudutaan toiselle kierrokselle, jolloin äänestäjät voivat ryhmittyä uudelleen. Silloin olisi teoriassa mahdollista, että valituksi tulisi jopa joku, joka ei ole ehdokaskisassa edes mukana.
Selvä voitto tarvittiin
Vermontin senaattori Bernie Sandersista on muodostunut alun perin itsestään selväksi demokraattien presidenttiehdokkaaksi kuvitellulle Hillary Clintonille rasite.
Clinton oli ennen New Yorkia voittanut taakseen 1 307 ehdokkaaseen sitoutunutta delegaattia ja Sanders 1 097 delegaattia. Sanders oli onnistunut voittamaan seitsemän edellisen osavaltion esivaalit ja vaalikokoukset.
Ero delegaateissa on kuitenkin verraten suuri ja lisäksi ylivoimainen valtaosa niin sanotuista superdelegaateista eli puolue-eliittiin kuuluvista puoluekokousedustajista, jotka eivät ole esivaalin perusteella sidottuja äänestämään tiettyä ehdokasta, ovat Clintonin takana. Näitä superdelegaatteja on yhteensä 714. Voittaakseen ehdokkaan on saatava taakseen 2 383 delegaattia, joten matkaa voittoon on vielä molemmilla.
New Yorkissa Clinton tarvitsi selvän voiton Sandersista, jotta pystyisi osoittamaan, että kilpailijalla ei ole enää mahdollisuuksia voittaa. Sen sijaan Sandersin voitto Clintonin kotikentällä olisi ollut jymypaukku, josta Clintonin voisi olla vaikea toipua – ja ainoa mahdollisuus Sandersille kääntää kisa vielä voitolliseksi.
Mielipidetiedusteluissa Clinton johti selvästi, mutta kisa tasoittui. Clintonin johto Sandersiin nähden oli viimeisimmissä mittauksissa 6–15 prosenttiyksikköä. Sanders on kuitenkin useasti kyennyt voittamaan Clintonin esivaaleissa, jos Clintonin etumatka on ollut alle 10 prosenttiyksikön luokkaa.
Niukan marginaalin voitto olisi sekin osoitus hiipuvasta otteesta esivaalin edetessä. Sandersin on kuitenkin voitettava 68 prosenttia lopuista delegaateista voittaakseen ehdokkuus. Se edellyttäisi suuria voittoja jatkossa, sillä demokraattien esivaalissa ei ole winner-take-all -osavaltioita, joissa ehdokas voittaa kaikki osavaltion delegaatit.