Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Charly Salonius-Pasternak sai aikaan otsikoita maanantaisella kirjoituksellaan. Siinä hän katsoi, että Suomeen voi kohdistua hyökkäys myös muuten kuin osana laajempaa sotaa.
Ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd.) arvosteli kirjoitusta provokaatioksi ja totesi, että Ahvenanmaan miehittäminen voisi Venäjän ohella kiinnostaa Natoakin. Keskustan Juha Korkeaoja vihjasi rahoituksesta ja katsoi, ettei instituuttia tarvita mielipiteiden esittämiseen.
Eduskunnassa oli jo ennen tätä käyty 15. joulukuuta Ulkopoliittista instituuttia käsitellyt värikäs arvostelu- ja puolustuskeskustelu. Siitä ei tuolloin juuri uutisoitu.
Pohjalla oli vasenryhmän kansanedustaja Markus Mustajärven aloite miljoonan euron vähentämiseksi instituutin rahoista.
– Olen kyllä ollut viime aikoina erityisen ylpeä siitä, että kansalaiset eivät osaa yhdistää Ulkopoliittista instituuttia eduskuntaan kovinkaan usein. Kun olen kuunnellut niitä mielipiteitä, joita Upin tutkijat tutkijan roolissa ovat esittäneet esimerkiksi Ukrainan kriisiin tai Venäjän tilanteeseen liittyen, niin kyllä siinä on unohdettu tutkijan etiikka ja ammattiylpeys täysin, Markus Mustajärvi sanoi täysistunnossa.
Historiatonta
Kokoomuksen Kimmo Sasi vastasi sanomalla, että hänestä instituutti tekee erittäin hyvää työtä ja hyödyllisiä raportteja.
– Jos edustaja Mustajärvi on eri mieltä joistakin raporteista, niin mielestäni se ei ole riittävä syy siihen, että pyritään rajoittamaan tutkimusta. Me tiedämme kyllä, että Neuvostoliitossa pyrittiin rajoittamaan tutkimusta, jos se ei ollut poliittisesti hyväksyttävää, mutta tutkimuksessa kaikkien kukkien pitää antaa kukkia, Kimmo Sasi totesi.
Kokoomuksen Timo Heinonen pyysi Markus Mustajärveä kertomaan syytöksensä vuoksi, missä instituutti on noin toiminut.
Mustajärvi kiisti sanoneensa, ettei tutkijoilla pitäisi olla autonomia. Sen sijaan hänen mukaansa instituutissa arvioidaan, että Ukrainan tilanne ”lähtee siitä hetkestä, kun Venäjä teki nyt viime aikoina omat liikkunsa”. Historia ulottuu kansanedustajan mukaan kuitenkin paljon pidemmälle.
– Se on suurvaltojen temmellyskenttä, ja ei ole kauhean laadukasta tutkimusta, jos keskitytään arvioimaan vain toisen puolen tekemistä, siitä kolikosta vain sitä toista puolta, Markus Mustajärvi sanoi.
Hän arvosteli myös, että tiedotusvälineissä on nostettu hyvin merkittävään asemaan tutkija, joka on tehnyt väitöskirjansa hullun lehmän taudista ja toinen, joka on opiskellut teologiaa. Tilalle hän suositti ”kriittisiä Venäjä-asiantuntijoita, jotka eivät mielistele mihinkään suuntaan” kuten entinen diplomaatti Heikki Talvitie.
Traumoja
Kimmo Sasi kysyi Mustajärveltä ”onko niin, että Johan Bäckman on ainoa tutkija, jonka te hyväksyisitte ulkopoliittiseen instituuttiin”. Mustajärvi huusi takaisin ”ei ole”.
Sasi kysyi myös Mustajärven käsityksiä Krimin historiasta.
– Ja oletteko tietoisia Etyk-sopimuksesta vuonna 1975 ja muista Ukrainaa koskevista kansainvälisistä sopimuksista?, Sasi tiedusteli.
Markus Mustajärvi vastasi pitävänsä kuvaavana ”että sieltä vilahtelevat heti, kun minä perään kriittistä asennetta ja asiantuntevampaa tutkimusta ja itse asiassa vapaampaakin tutkimusta”, ”että sieltä nousevat kaikki nämä henkilöt, epähenkilöt, ja sitten historian vaiheet, sellaiset valtiot, joita ei enää ole olemassa”.
– Kun minä perään kriittistä asennetta ja tutkimusta, joka ei kulje sen valtavirran mukana, joka on ehkä erilainen kuin se valtavirta, joka oli vallalla 70-luvulla, josta on saattanut edustaja Sasi ja muun muassa edustaja Zyskowicz saada elinikäisiä traumoja, Markus Mustajärvi sanoi.
Kansanedustaja ja historianopettaja Päivi Lipponen (sd.) oikaisi väliin Mustajärvelle, että Ukrainan nälänhätä 1930-luvulla johtui Stalinin kostosta Ukrainan talonpojille.
Vasemmistoliiton Eila Tiainen sanoi, että tutkijalla pitää olla vapautta.
– Jonkin verran on tietenkin ollut kritiikkiä siitä, että ajan riento on aika vauhdikas ja tutkijoilta halutaan mielipiteitä tiedotusvälineisiin varmaan paljon enemmän kuin aikaisemmin. Tiedotusvälineissä työtä tehneenä tiedän, että monta kertaa nämä valinnat eivät ole kovin syvälle pohdittuja vaan että niiltä kysytään, jotka tiedetään hyviksi puhujiksi ja asiantunteviksi puhujiksi ja joitten tietoja ei ole todistettu vääriksi, Eila Tiainen totesi Mustajärvelle.
Ajan riento
Kokoomuksen Ben Zyskowicz vastasi itseään koskevaan viittaukseen.
– Itse ainakin myönnän, että kyllä oli vaikeata 1970-luvulla, syvimmän suomettumisen aikaan, kun Suomessa vastustettiin joka toista ohjusta ja joka toista pidettiin rauhan ohjuksena, kun Suomessa ylistettiin Neuvostoliiton rauhanaloitteita, kun Suomessa pidettiin Itä-Saksaa oikein ihmisoikeuksien mallimaana, Ben Zyskowicz sanoi.
– Ja mikä oli samaan aikaan todellisuus? Todellisuus oli se, että Neuvostoliitto oli hirvittävä diktatuuri, yksipuoluemaa, jossa ihmisillä ei ollut alkeellisimpiakaan ihmisoikeuksia. Todellisuus oli se, että Neuvostoliitto oli imperialistinen, aggressiivinen valtio, joka lisäsi varustelukierrettä 1970-luvulla, mutta Suomessa ja Länsi-Euroopassa havahduttiin vasta siinä vaiheessa, kun Yhdysvallat ja Länsi vastasivat.
Zyskowicz sanoi sinipaitojen ihailun kohdetta Itä-Saksaa ihmisoikeushelvetiksi, jossa ihmisiltä riistettiin kaikki oikeudet.
– Edustaja Mustajärvi, kyllä minä mieluummin kannan tiettyä traumaa suomettumisen ajasta ja siitä, mihin silloin Suomessa jouduttiin ja alistuttiin, kun poliitikot kilpailivat ja mediat kilpailivat Neuvostoliiton suosiosta. Mieluummin minä kannan traumaa siitä kuin että tänä päivänä pitäisi hävetä ja piilotella silloisia kannanottojaan, että olisin, kuten veljet siellä vasemmalla, minun ikäiset veljet, ylistänyt kommunismia ja pitänyt sitä piikkilankaparatiisia oikein ihanneyhteiskuntana, Zyskowicz totesi.