Kun pitkään henkitoreissaan ollut Neuvostoliitto tasan 30 vuotta sitten joulukuussa 1991 lopulta lakkasi olemasta, Venäjällä toteutettiin aluksi kunnianhimoista uudistuspolitiikkaa, joka valoi monien mielissä uskoa parempaan tulevaisuuteen.
– Siirtymävaiheen vaikeuksien myötä ihmisten innostus alkoi kuitenkin seuraavien vuosien aikana hiipua, ja kansan enemmistölle valkeni, ettei kapitalismi tuonutkaan välitöntä onnea, Moskovan Carnegie-keskuksessa työskentelevä Andrei Kolesnikov sanoo CNN:n julkaisemassa artikkelissa.
Vielä keväällä 1993 venäläiset antoivat kansanäänestyksessä tukensa uudistusten jatkamisen puolesta ja reformeja ajavat liberaalit menestyivät parlamenttivaaleissa. Jo vuotta myöhemmin asenteet olivat kuitenkin Kolesnikovin mukaan muuttuneet.
– Kun aikaa kului lisää, huomattava osa venäläisistä alkoi kokea nostalgiaa. Uudenvuoden televisiolähetyksissä laulettiin neuvostolauluja, ja postmodernit neuvostotyyliset ruokalistat nousivat suosioon ravintoloissa, hän toteaa.
Kukaan ei silti hänen mukaansa vakavissaan toivonut paluuta entiseen ennen kuin Vladimir Putin nousi vuonna 2000 presidentiksi ja palautti ensi töikseen Venäjän kansallislauluksi mahtipontisen Neuvostoliiton hymnin.
”Imperiumin palauttaminen”
Putin on tunnetusti luonnehtinut Neuvostoliiton hajoamista 1900-luvun suurimmaksi poliittiseksi katastrofiksi, ja vuonna 2007 hän syytti ensi kerran kovasanaisesti länttä Venäjän nöyryyttämisestä. Suunnitelma maan suuruuden palauttamisesta oli Kolesnikovin mukaan alkanut jo hahmottua.
– Kotimainen yleisö ei vielä tuolloin ottanut hanketta kovinkaan vakavasti. Keskivertokansalainen ei ajatellut politiikkaa, vaan nautti talouskasvun elpymisestä ja öljyyn perustuneesta 2000-luvun korkeasuhdanteesta, hän sanoo.
Putinin suosio alkoi vähitellen hiipua, ja vuonna 2012 Venäjän kaupungeissa nähtiin ennennäkemättömän laajoja hallituksen vastaisia mielenosoituksia. Tästä seurasi Kolesnikovin mukaan jyrkkä käännös kohti äärikonservatiivista politiikkaa, jossa korostui niin sanotun voitokkaan neuvostohistorian ihannointi.
– Krimin liittäminen Venäjään vuonna 2014 esitettiin ”imperiumin palauttamisena”. Useimpien venäläisten sydämissä oli jäljellä imperialistisia tunteita, ja Putin käytti tätä hyväkseen herättämällä henkiin ylpeyden suurvallan kansalaisuudesta. Krim-efektin kuihduttua Putin alkoi vedota neuvostonostalgiaan ja korostaa [Joseph] Stalinin – ja erityisesti suurta isänmaallista sodan – aikaa voiton ja järjestyksen kautena, hän toteaa.
Neuvostoliitto mielletään ihanneyhteiskunnaksi
Neuvostoajan ihannointi on edennyt Kolesnikovin mukaan niin pitkälle, että riippumattoman Levada-keskuksen syyskuussa julkaisemassa mielipidemittauksessa lähes puolet (49 prosenttia) venäläisistä vastaajista ilmoitti pitävänsä Neuvostoliiton poliittista järjestelmää nykyistä parempana.
– Eri sukupolvien suhtautumisessa neuvostoaikaan ei Moskovan Carnegie-keskuksen ja Levadan tutkimuksen mukaan yllättäen ole eroja. Vanhemmat kohortit kokevat nostalgiaa Neuvostoliittoa kohtaan, kun taas nuoremmat kohortit ovat kehittäneet mielikuvan Neuvostoliitosta satumaana, retroutopiana, jossa kaikki olivat tasa-arvoisia ja vapaita ja jota hallitsi ankara mutta oikeudenmukainen isähahmo, Kolesnikov sanoo.
– Ihmiset haaveilevat oikeudenmukaisemmasta yhteiskunnasta, eikä venäläisillä ole muita malleja kuin Neuvostoliitto. Kuvitteellisesta Neuvostoliitosta on Putinille monenlaista hyötyä siitäkin huolimatta, että hänen hallintonsa on häviämässä suosiossa neuvostojärjestelmälle, hän toteaa.
– Kolme vuosikymmentä sen jälkeen, kun Neuvostoliiton lippu virallisesti laskettiin, se on venäläisessä elämässä yhä näkyvästi läsnä.