Teijon selvitysalue kattaa 3 367 hehtaarin kokoisen, luonnoltaan monipuolisen alueen. Se koostuu kalliomäistä ja lakikallioista, harjumuodostelmista, lähteistä ja pienvesistä, erilaisista suotyypeistä, lehdoista sekä luonnonmetsistä. Alueella on myös reilut 1 000 hehtaaria metsätalouskäytössä olevia alueita.
Teijo on jo nyt suosittu retkeilykohde. Mahdollinen kansallispuisto saattaisi selvityksen mukaan lisätä alueen tunnettuutta ja merkitystä luontomatkailukohteena. Selvityksessä ei oteta kantaa alueeseen kuuluvan Matildanjärven virkistyskalastuskysymykseen, mutta esitellään siihen liittyviä haasteita ja vaihtoehtoja.
Selvitykseen annettiin 27 lausuntoa 32 taholta, jotka pääasiassa kannattivat kansallispuiston perustamista. Suomen Latu esittää alueen säilyttämistä valtion retkeilyalueena.
Enonniemen kalliomuodostumat arvokkaita
Etelä-Konneveden selvitysalue on luonnonarvoiltaan merkittävä. Erityisesti Enonniemen alueen kalliomuodostumat ja vanhat, rehevät luonnonmetsät haapalajistoineen ovat valtakunnallisestikin arvokkaita. Kansallispuiston katsotaan myös täydentävän kansallispuistoverkostoa sen aukkokohdassa Järvi-Suomen pohjoisosissa, Pohjois-Savon ja Pohjois-Hämeen eliömaakuntien rajoilla.
Luontoaktiviteeteille alue tarjoaa monipuolisia mahdollisuuksia: kansallispuiston pohjoissavolaisessa vuorimaastossa olisi hyvät patikkamahdollisuudet, ja sisävesien suurjärven isot selät ja toisaalta sokkeloinen saaristo tarjoavat mahdollisuuksia veneilyyn ja melomiseen. Kansallispuistostatus myös lisäisi alueen tunnettuutta ja virkistyskäyttöä.
Konnevedellä ja Rautalammilla sekä maakunnallisten toimijoiden keskuudessa vallitsee varsin yhtenäinen tahtotila kansallispuiston saamiseksi alueelle.
Käsivarren suurtuntureille kaksi eri rajausvaihtoehtoa
Käsivarren selvitysalueella Metsähallitus päätyi esittämään kahta vaihtoehtoista kansallispuistorajausta, jotta alueen erityisluonne, paikalliset perinteet ja matkailun edellytykset voitaisiin ottaa huomioon. Pienempi, noin 7 500 hehtaarin kansallispuisto käsittäisi alueet Saanatunturin ja Kilpisjärven kylän ympäristössä Käsivarren erämaa-alueen ulkopuolella. Suurempi, noin 66 500 hehtaarin kansallispuisto sulkisi lisäksi sisäänsä Käsivarren pohjoisimman tunturialueen Porojärveltä Haltille.
Metsähallitus esittää, että Käsivarren kansallispuiston säädöksissä pitäisi ottaa huomioon alueen erityisluonne ja muun muassa mahdollistaa motorisoidun matkailun jatkuminen ns. Haltin reitillä sekä suosituille, paikallisille tärkeille rautujärville.
Lausunnot jakaantuvat suunnilleen puoliksi kansallispuiston perustamista kannattaviin ja vastustaviin. Enontekiön kunta ja yrittäjät, samoin kuin useimmat muut paikallisia asukkaita ja luonnonkäyttäjiä edustavat tahot vastustavat puistoa.
Olvassuolla metsästys järjestettävä hyväksyttävällä tavalla
Olvassuon 20 526 hehtaarin kokoinen selvitysalue sijaitsee Pudasjärvellä, Utajärvellä ja Puolangalla. Selvitysalueen rajaus noudattelee pääosin Olvassuon Natura-alueen rajausta, mutta alueen sydämessä oleva Olvassuon luonnonpuisto jäisi kansallispuiston ulkopuolelle.
Alueen vetovoima perustuu erämaisuuteen, aapasoiden ja metsäsaarekkeiden mosaiikkimaiseen vaihteluun sekä harjujen pohjavesivaikutteisiin reheviin soihin ja lähteisiin. Erämaisuus näkyy myös alueen eläin- ja etenkin lintulajeissa.
Lausunnoissa puiston perustamista kannatettiin yleisesti, sillä soisella Pohjois-Pohjanmaalla se toisi tunnettuutta suoalueiden matkailu- ja virkistyskäytölle. Myös kunnat saisivat imagoarvoa. Myönteiset asenteet perustuivat kuitenkin oletukseen metsästyksen hyväksyttävästä järjestämisestä.
Ympäristöministeri Ville Niinistön (vihr.) on määrä viedä kansallispuistohankkeet poliittiseen käsittelyyn tammi-helmikuussa.