Vuonna 1985 huumausaineriippuvuus diagnosoitiin kuudella prosentilla miesvangeista ja kolmella prosentilla naisvangeista. Vuonna 2006 huumausaineriippuvuus diagnosoitiin 58 prosentille miehistä ja 60 prosentille naisista.
– Vuonna 2006 yli 80 prosentilla vangeista oli jokin päihdehäiriö vankiryhmästä riippuen, kertoo Yaira Obstbaum-Federley, joka väittelee aiheesta Helsingin yliopisto valtiotieteellisessä tiedekunnassa 3. helmikuuta.
Tutkimuksen mukaan osa päihdeongelmista jää vankilassa havaitsematta. Obstbaum-Federleyn mukaan vangit ovat eriarvoisessa asemassa, eikä suurelle osalle vangeista ei ehditä tehdä riski- ja tarvearviota.
Erityisen huonossa asemassa ovat tutkijan mukaan lyhytaikaisvangit, joiden ongelmista ei useinkaan ehditä tehdä kovin perusteellista arviota ennen vankilaan tuloa tai sen aikana. Myös heidän todennäköisyytensä saada tukitoimenpiteitä oli huomattavasti alhaisempi kuin pidempää tuomiota suorittaneiden.
– Lyhyen tuomion saaneiden vankien kohdalla olisikin erityisen tärkeää kehittää vapautumisvaiheen tukitoimenpiteitä. Kunnat ovat tässä avainasemassa, jotta voitaisiin tukea vapautuvaa vankia ja näin vähentää sekä uusintarikollisuutta että muuta kärsimystä. Myös tulevassa sote-uudistuksessa nämä asiat olisi syytä ottaa huomioon, Obstbaum-Federley toteaa.