Tämä linja jatkuu hänen uusimmassa teoksessaan, jossa syvennytään kahden saksalaisen naislentäjän, Hanna Reitschin (1912-1979) ja Melitta Schillerin, myöhemmin von Stauffenbergin (1903-1945) vaiheisiin.
1920-luvulla ilmailua kohtaan tunnettiin kaikkialla maailmassa ihailua, erilaisia ennätyksiä rikottiin jatkuvasti ja myös naiset pääsivät loistamaan. Esimerkiksi vuonna 1928 Amelia Earhart lensi ensimmäisenä naisena Atlantin yli.
Melitta pääsi opiskelemaan ilmailutekniikkaa 1920-luvun alussa Münchenin teknilliseen yliopistoon ja valmistuttuaan hän aloitti työt Saksan ilmailututkimuslaitoksessa aerodynamiikan parissa. Melitta panosti myös lentokoulutukseen ja hän suoritti kaikki mahdolliset lentolupakirjat.
Hanna Reitschista piti alun perin tulla lääkäri, mutta lentäminen kiinnosti enemmän. Hän pääsi vuonna 1931 opiskelijaksi purjelentokouluun, jossa hän osoittautui luonnonlahjakkuudeksi. Myöhemmin hän pääsi työhön purjelennon tutkimuskeskukseen ja toimi koelentäjänä.
Vastakohdat
Luonteeltaan ja ulkonäöltään naiset olivat toistensa vastakohtia. Hanna oli vaalea, iloinen ja räiskyvä, Melitta taas tumma, harkitseva ja vakavamielinen. Molemmat loivat uransa Adolf Hitlerin Saksassa.
Schiller tunsi vastenmielisyyttä maan hallintoa kohtaan, mutta koki velvollisuudekseen palvella isänmaataan. Reitsch puolestaan oli vakuuttunut Hitlerin ideologian vahvuudesta ja antoi mielellään kasvonsa ja kykynsä propagandan käyttöön.
Suurin ero oli taustoissa. Melittan isoisä oli juutalainen ja kolmannessa valtakunnassa se teki koko hänen uransa haavoittuvaiseksi. Tilannetta tosin paransi avioituminen vuonna 1937 aatelisen Alexander von Stauffenbergin kanssa.
Uhkarohkeat naiset
Omien tutkimuslaitostensa ainoina naisina Hanna ja Melitta alkoivat saada mainetta ja vuoden 1936 Berliinin olympialaisten yhteydessä järjestetyt ilmailunäytökset nostivat heidät pysyvästi julkisuuteen. Molemmat saivat vuonna 1937 lentokapteenin arvonimet.
Hanna Reitsch määrättiin Luftwaffen koelentokeskukseen, jossa hän käytti muun muassa kuuluisaa Junkers Ju 87 eli Stuka -syöksypommittajaa. Hanna oli myös ensimmäinen nainen, joka lensi helikopteria ja hän teki uhkarohkeita koelentoja myös pommikoneilla. Työ kannatti, sillä vuonna 1941 Hanna oli jälleen parrasvaloissa saaden ensimmäisenä saksalaisnaisena rautaristin.
Melitta ansioitui erityisesti syöksypommittajien kehittelyssä. Tutkimuksen ohella myös teki itse koelentoja, vuoden 1941 loppuun mennessä hän oli tehnyt yli 900 pystysuoraa täsmäsyöksyä. Vuonna 1943 myös Melitta sai rautaristin Luftwaffen komentajan, valtakunnanmarsalkka Hermann Göringin aloitteesta.
Kokonaisuutena Clare Mulley toteaa, että vain harva nainen vaaransi henkensä kolmannen valtakunnan puolesta useammin kuin Melitta ja Hanna. Heidän poikkeuksellinen lahjakkuutensa ja rohkeutensa tekivät heistä todella arvokkaita henkilöitä Saksan ilmavoimille. Kaksikko ei kuitenkaan tullut hyvin toimeen, vaan he välttelivät ja vähättelivät toisiaan koko sodan ajan.
Romahdus
Vuonna 1944 Melitta oli ylennyt koekeskuksen tekniseksi johtajaksi. Heinäkuussa hänen lankonsa Claus Schenk von Stauffenberg teki attentaatin Führeria vastaan, joka epäonnistui. Vastatoimissa pidätettiin satoja ihmisiä ja heidän joukossaan oli myös Melitta. Oli hyvin epätodennäköistä, että hän olisi tiennyt lankonsa suunnitelmista. Ilmavoimien korkea-arvoisten upseerien tuella Melitta vapautettiin ja hän palasi tutkimustyöhönsä.
Keväällä 1945 Saksan ilmatila oli lähes täydellisesti liittoutuneiden hallussa. Silti Melitta uskaltautui koneellaan nousemaan ilmaan, mutta amerikkalainen hävittäjä ampui hänet alas 8. huhtikuuta 1945. Lentäjä selvisi pakkolaskusta, mutta hän menehtyi sairaalassa vammoihinsa.
Hanna Reitsch oli aivan sodan loppuvaiheessa Hitlerin bunkkerissa Berliinissä. Hanna toivoi saavansa jäädä johtajansa luo loppuun saakka, mutta Hitler määräsi hänet yhdessä marsalkka Robert Ritter von Greimin kanssa lentämään pois Berliinistä.
Pako Berliinistä onnistui, mutta Reitsch joutui yhdysvaltalaisten vangiksi. Häntä kuulusteltiin pitkään, mutta minkäänlaisia syytteitä ei tullut ja Hanna vapautettiin heinäkuussa 1946.
Kunnian vuodet
Hanna Reitsch pääsi 1950-luvulla jälleen lentämään. Hän voitti purjelennon MM-pronssia vuonna 1952 ja teki vuonna 1970 uuden naisten ennätyksen alppipurjelennossa. Energinen nainen vietti 1960-luvulla useita vuosia Ghanassa opettamassa purjelentoa, hän oli myös maan diktaattori Kwame Nkrumahin erittäin hyvä ystävä.
1970-luvulla Reitsch sai useita kansainvälisiä tunnustuksia ja palkintoja urastaan, hänestä tuli muun muassa ensimmäinen naisjäsen arvostetussa kansainvälisessä koelentäjien yhdistyksessä.
Natsiaatteestaan Reitsch ei luopunut koskaan. 1970-luvun lopulla hän totesi eräässä haastattelussa: ”En häpeä sanoa, että uskon kansallissosialismiin. Käytän edelleen Hitleriltä saamaani rautaristiä.”
Legendaarinen naislentäjä kuoli sydänkohtaukseen 24. elokuuta 1979 Frankfurt am Mainissa.
Clare Mulley: Hitlerin valkyriat. Suomentanut Kirsi Luoma. 558 sivua. Like Kustannus Oy.
JARKKO KEMPPI
