Brysselissä tänään käynnistyvää Naton huippukokousta on odotettu Atlantin molemmin puolin poikkeuksellisin ristiriitaisin tuntein. Erityistä huolta puolustusliiton eurooppalaisissa jäsenmaissa on kokouksen alla herättänyt presidentti Donald Trumpin yhä vaikeampi ennakoitavuus.
Mistä valtioiden ja hallitusten päämiesten on tarkoitus Brysselissä keskustella? Onko uhassa, että kokous päätyy mahalaskuun, joka järkyttäisi vuosikymmeniä kestäneen transatlanttisen turvallisuusyhteistyön perusteita? Verkkouutiset listasi keskeiset asialistalla olevat teemat ja arvioi mahdollisia niihin liittyviä kompastuskiviä.
Puolustus ja pelote edellä
Huippukokouksen agendan kova ydin on suoraa jatkumoa neljän vuoden takaisesta Walesin huippukokouksesta, jossa Naton toiminnan painopiste käytännössä päätettiin palauttaa kansainvälisestä kriisinhallinnasta takaisin oman alueen puolustuksen ja sen edellyttämän pelotteen vahvistamiseen. Taustalla vaikuttivat vain muutamaa kuukautta aikaisemmin tapahtunut Ukrainalle kuuluvan Krimin miehitys ja sen laiton liittäminen Venäjään.
Varsovan huippukokous kesällä 2016 sinetöi joukon seuraavia askeleita. Niihin sisältyi muun muassa niin sanottu eteentyönnetty läsnäolo, jonka puitteissa muodostettiin noin pataljoonan vahvuiset monikansalliset taisteluosastot Baltian maihin ja Puolaan.
Brysselissä puhutaan jo huomattavasti suuremmista volyymeista. Huippukokouksessa on määrä vahvistaa uusi niin sanottu 4×30-aloite. Siinä jäsenmaat sitoutuvat vuoteen 2020 mennessä asettamaan puolustusliiton käyttöön kolmekymmentä mekanisoitua pataljoonaa, kolmekymmentä lentolaivuetta ja kolmekymmentä taistelualusta, joiden tulee olla täydessä toimintavalmiudessa kolmenkymmenen päivän varoitusajalla.
Tähän kokonaisuuteen kuuluvat myös Naton modernisointiin tähtäävät toimet, joiden ulkoisena symbolina voidaan pitää puolustusliiton vastikään käyttöön otettua uutta päämajaa Brysselissä. Tosiasiassa kyse on kuitenkin ennen muuta nopean valmiuden ja reagointikyvyn varmistamisesta. USA:n Norfolkiin perustetaan merellinen esikunta ja Saksan Ulmiin logistiikkaesikunta, joiden tehtävänä on tarpeen vaatiessa johtaa suurten joukkoyhtymien ja niiden kaluston saumattomasta siirtelystä Atlantin yli ja Euroopan sisällä.
Myös puolustusliiton sisäistä päätöksentekoa on tarkoitus tehostaa. Jos kylmän sodan aikaan ennakkovaroitus oletettiin saatavan vähintään viikkoja ennen uhan realisoitumista, muuttuneessa toimintaympäristössä kyse voisi olla enää tunneista.
Kohti eurooppalaisempaa Natoa?
Huippukokouksen aattona Naton pääsihteeri Jens Stoltenberg, Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Donald Tusk ja EU:n komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker antoivat yhteisen julistuksen EU:n ja Naton turvallisuusyhteistyön kehittämisestä.
Julistus on laadittu samassa hengessä kuin Varsovassa kaksi vuotta sitten julkistettu asiakirja, ja se onkin syytä nähdä signaalina yhteisen tahtotilan jatkuvuudesta.
– Haluamme suojella Euroopan kansalaisia kaikin mahdollisin käytettävissä olevin keinoin, ja Natoa parempaa kumppania ei ole, Donald Tusk totesi eilen Brysselissä.
Samalla hän teki selväksi, ettei EU:n tule hänen mielestään alistua Washingtonin taholta tapahtuvaan saneluun.
– Amerikalla ei ole nyt eikä jatkossakaan parempaa liittolaista kuin Eurooppa. Eurooppalaisten puolustusmenot ovat tällä hetkellä monta kertaa suuremmat kuin Venäjän ja yhtä suuret kuin Kiinan. Ja minusta teillä, arvoisa presidentti, ei voi olla epäilystä siitä, etteikö kyse olisi investoinneista yhteiseen Amerikan ja Euroopan puolustukseen, hän sivalsi.
Puheenjohtaja Tuskin suoraan presidentti Donald Trumpille osoittama viesti on repliikki Naton taloudellisesta taakanjaosta käytyyn keskusteluun, jonka on pelätty myös huippukokouksessa jättävän muut aiheet varjoonsa. Eräissä skenaarioissa keskustelun kärjistymisen on arvioitu johtavan amerikkalaisjoukkojen vetämiseen Euroopasta tai jopa koko liittokunnan hajoamiseen.
Retoriikkaa ja tekoja
Yhdysvaltain Nato-suurlähettiläs Kay Hutchison toisti lukuisia kertoja olevansa varma siitä, että Donald Trump tulee huippukokouksessa uudistamaan vakuutuksensa USA:n tinkimättömästä sitoutumisesta Natoon ja sen peruskirjan yhteistä puolustusta koskevaan viidenteen artiklaan.
Satunnaista retoriikkaa enemmän kannattaneekin kiinnittää huomiota siihen, mitä USA käytännössä tekee. Viime vuosien miljardi-investoinnit Euroopassa olevaan sotilaalliseen infrastruktuuriin tai uuden Nato-esikunnan muodostaminen Virginian osavaltion Norfolkiin eivät varsinaisesti viittaa siihen, että Yhdysvallat olisi hylkäämässä transatlanttisen liittosuhteensa.
Ja onpa Brysselin kokouksessa ainakin yksi asiakokonaisuus, joka tuntuisi sopivan erityisen saumattomasti myös presidentti Trumpin omalle poliittiselle agendalle: Naton aiempaa vahvemmasta roolista Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan terrorisminvastaisessa taistelussa ei luulisi olevan vaikeaa löytää yhteistä säveltä.