Naton peruskirjan artikla 5 määrittelee hyökkäyksen yhtä jäsenmaata kohtaan hyökkäykseksi kaikkia kohtaan. Puolustusliiton jokainen jäsen on velvoitettu auttamaan hyökkäyksen kohteeksi joutunutta jäsenmaata tarpeelliseksi katsomallaan tavalla.
RAND-tutkimuslaitoksen tuore Yhdysvaltain puolustusministeriölle tekemä selvitys vahvistaa aiempia arvioita, joiden mukaan yksittäisten jäsenmaiden suhtautumiseen artikla 5:n aktivoinnista liittyy kuitenkin merkittäviä epävarmuustekijöitä erityisesti, jos kyseessä on muu kuin aseellinen hyökkäys.
– Maat, jotka näkevät Venäjän kunnianhimoisena, opportunistisena tai uhkaavana ovat mukana ilmeisemmin, kun taas jäsenet, joilla on suosiollinen käsitys Venäjästä tai matalampi uhka-arvio, ovat todennäköisesti enemmän huolissaan Venäjän taloudellisista tai sotilaallisista vastatoimista, raportissa todetaan.
Kotimaan politiikkaan liittyvät tekijät vaikuttaisivat raportin mukaan jäsenvaltion päätöksentekoon voimakkaasti varsinkin epäkonventionaalisissa skenaarioissa.
– Se, että Venäjä hyödyntää sijaistoimijoita, kyberiskuja ja informaatiokampanjoita, voisi johtaa erilaisiin tulkintoihin Venäjän aikeista ja Naton peruskirjan artikla 5:n sovellettavuudesta. Sen seurauksena huolet Venäjän liittokunnan dynamiikalle muodostamasta uhasta voisivat olla tässä skenaariossa vähäisempiä, raportissa arvioidaan.
Tilanteessa, jossa Venäjä hyökkäisi aseellisesti Naton jäsenmaata vastaan, artikla 5:n aktivointia koskeva päätöksenteko jäsenmaissa tapahtuisi raportin mukaan todennäköisesti paljon suoraviivaisemmin.
Venäjän kohteena sisäpolitiikka
RANDin raportissa muistutetaan Venäjän pyrkineen jo vaikuttamaan Naton jäsenvaltioiden kansalliseen päätöksentekoon muun kansalaismielipiteen muokkaamiseen tähtäävin toimin.
Niitä on toteutettu yhtäältä korostamalla Venäjän näkökulmaa yksittäisiin ulkopoliittisiin kysymyksiin, toisaalta hyödyntämällä sosiaalista mediaa esimerkiksi maahanmuutto- ja rotukysymyksiä koskevien sisäisten erimielisyyksien kärjistämiseen.
– Nämä toimet on nähtävästi tarkoitettu luomaan sekaannusta ja pakottamaan Nato-maat katsomaan sisäänpäin, mikä epäsuorasti vähentää sen todennäköisyyttä, että ne osallistuisivat sotilaallisiin vastatoimiin Venäjää kohtaan, raportissa todetaan.
Siinä kiinnitetään huomiota myös Venäjän pyrkimyksiin lyödä kiilaa keskeisten poliittisten ryhmittymien välille turvallisuuspolitiikkaan liittyvissä kysymyksissä. Vaikutukset voisivat olla Venäjän kannalta erityisen tuloksellisia silloin, jos Naton tärkeimpien jäsenmaiden välille syntyisi erimielisyyttä tai jos niissä olisi pian edessä kansalliset vaalit.
Tavoitteitaan Venäjä voi raportin mukaan edistää esimerkiksi tiivistämällä yhteistyötä venäjämielisten – usein käytännössä äärioikeistolaisten – puolueiden kanssa sekä tarjoamalla niille rahoitusta tai vastapalveluksia, kuten niiden poliittisiin vastustajiin kohdistuvaa häirintää.
– Tukemalla näitä puolueita Venäjän päämääränä on saada valituksi poliitikkoja, jotka vähemmän todennäköisesti hyväksyisivät sotilaallisia vastatoimia Venäjää kohtaan, raportti varoittaa.
Naton pääsihteeri Jens Stoltenberg on useissa viimeaikaisissa puheenvuoroissaan vakuuttanut puolustusliiton valmiutta vastata myös moderneihin ei-konventionaalisiin uhkiin. Natolla on hybridiuhkien torjunnan strategia, ja sen tiedustelukeskukseen on muodostettu erityinen hybridianalyysiyksikkö tilannekuvan ylläpitämiseksi.
Puolustusliitto on myös yksi Helsingissä toimivan Euroopan hybridiuhkien torjunnan osaamiskeskuksen perustajajäsenistä.