Uusimmat, korona-aikana tehdyt kannatusmittaukset ovat vaihtaneet ykköspuolueen paikan ja antaneet joitakin signaaleja koronakauden vaikutuksista puolueiden voimasuhteisiin ylipäänsä.
Kukapa olisi uskonut vielä viime vuoden lopulla, että uutta politiikan kaksinapaisuutta, PS vastaan vihreät, toistavat analyysit vanhentuisivat näinkin nopeasti. Ei vain PS:n selvä galluplasku vaan myös vihreiden uinuminen, jääminen keskustankin taakse, on tätä päivää. Etäämpänä on ajatus siitä, että juuri nämä puolueet määrittävät poliittista agendaa.
Nyt halutaan selviytyä kriisistä, ensin terveydellisestä uhasta ja varsinkin sitä seuraavasta talouden syvästä taantumasta. Näihin kysymyksiin ns. vanhat puolueet omaavat erikoisosaamista jo ihan historioidensa kautta. ilmastonmuutos ei ole samalla tavalla kaikkien huulilla kuin ennen. Samaa on sanottava maahanmuutosta, joka on hyytynyt rajojen sulkeuduttua. Ukrainalaisista kausityöntekijöistä ei oikein ole isoksi ja etenkään kestäväksi puheenaiheeksi.
Keskusta kipuilee
Torstain Ylen gallupin jälkeen keskustalaiset innostuivat kysymään SDP:n johtajuuden perään. Antti Rinne kuulemma sotkee virkanimityksiä, mikä siivittää kysymään, kuka demareita johtaa. Myös hallitusohjelma on joidenkin keskustakansanedustajien mukaan täysin vanhentunut. Tarinaa kuullaan lisää, mitä lähemmäksi budjetin tekoa tullaan.
Samoin Juha Sipilä on pariinkin otteeseen muistuttanut isällisesti, että tilataanko maskeja, kuka prosessista vastaa ja onko yrityksien kanssa tehtävä yhteistyö hallituksen intressissä. Tämä kuvaa tilannetta, jossa SDP:n hallituskumppaneita risoo kriisiajan kannatuksen valuminen vain SDP:lle. Toki itse asioissa keskustalaiset ovat oikeilla jäljillä.
Keskustan kannatus on tasaantunut tai kielteisesti ilmaistuna jämähtänyt todella alhaalle. Onko Katri Kulmunista kansanliikkeen nostajaksi, jää edelleen hämärän peittoon. Jos hän ottaa tulevasta talouden taantumasta johtajuutta, niin mahdollisuuksia on. Valtiovarainministerillä on todellinen iskun paikka jättää pääministeri sivummalle. Vaikeitakin päätöksiä suomalaiset nielevät, niistä joskus myös palkitaan. Näin tapahtui aikanaan esimerkiksi Sauli Niinistölle, joka hoiti edellisen laman jälkiä. Juuri nyt kertoimet taitavat olla Kulmunille kovin korkeat, eli usko siihen, että hän olisi keskustan pelastaja, ei ole kovin korkealla.
Ehdokasmäärä ratkaisee
Seuraava todellinen kannatuksen mittauspiste on kuntavaaleissa vuoden päästä. Jos nykyinen trendi jatkuu, ykköspuolueen asemasta kilpailevat kokoomus ja SDP. Joku voisi tivata, että älä unohda perussuomalaisia. Juuri nyt PS ei ole nousussa vaan pikemminkin vahvasti menossa alas. Toinen syy on, että kuntavaalit ratkeavat pitkälti ehdokasmäärään. PS:n pitäisi lisätä huimasti ehdokasmääräänsä, jotta se kykenisi valtakunnallisesti kamppailemaan ykköspaikan asemasta. Jos samaan aikaan tuulet puhaltavat vasten, tehtävästä tulee kova. Jussi Halla-aho tosin on osoittanut osaamista vaalidebateissa. Mutta tietty uutuudenviehätys on myös poissa.
Kokoomuksen ja SDP:n välinen jännite syntyy luontaisesti jo alkaneeseen talouden syvän taantuman hoitamiseen. Syvänpunaisen Marinin SDP tulee taatusti muistuttamaan, että taakka pitää jakaa tasaisesti, veroja on korotettava. Erkki Tuomioja tämän pajatson jo laukaisi.
Kokoomuksen on luontevaa vaatia hallituksen ohjelman nopeaa repimistä ja uuden suunnan näyttämistä. Oppositiopuolueen asemasta on tietysti helpompi esittää kymmeniin detaljeihin ja vaatimuksiin ymmärrystä, kun kokonaisvastuu on hallituksella.
Uusia viinasia
Kokoomuksen vahvuus tulevassa talouspolitiikan miekkailussa on sen vakituisen kannattajakunnan uskollisuus ja ymmärrys vaikeiden ratkaisujen suhteen. Talouspoliittiseen debattiin sillä on heittää ex-valtiovarainministeri Petteri Orpon lisäksi monia nuoria ja kokeneita talouden osaajia. Yksi heistä on Juhana Vartiainen, joka näyttää ottavan iiroviinasmaisia otteita esitellessään, kuinka rahaa kyllä osataan jakaa mutta velanhoito käy jo ahtaammaksi.
Juuri nyt SDP on selvästi keulilla. Yhtä nopeasti kuin poliittinen keskustelu muuttui koronan akuutiksi hoitamiseksi, se muuntuu syksyllä talouspoliittiseksi väännöksi. Matka eduskuntavaaleihin on pitkä ja muutokset kannatuksissa ovat aiempaa arvaamattomampia.