Turvallisuus on ihmisen perustarve sekä perustuslaissa määritetty oikeutemme. Turvallisuuden tunteeseen vaikuttaa tutkimuksien mukaan vahvimmin oma lähipiirimme sekä arkipäivän kokemukset.
Turvallisuutta ovat toimivat terveyspalvelut, luotettava palo- ja pelastustoimi sekä ensihoito ja turvalliset potilastietojärjestelmät. Kaikki aivan keskeisiä asioita siihen, että kykenemme ylläpitämään luottamusta yhteiskuntaan.
Siksi arjen turvallisuudesta huolehtiminen on myös aluevaaleissa tärkein päätettävä tehtävä.
Aluevaaleissa on kyse siitä, että kunnilta siirtyy arjen kannalta tärkeitä, lakisääteisiä tehtäviä hyvinvointialueille. Sosiaali- ja terveyspalveluiden ohella hyvinvointialueille siirtyy myös huomattavan vähälle huomiolle jäänyt pelastustoimi ja ensihoito. Vastuu sote- ja pelastustoimen järjestämisestä sekä niiden rahoitus on siis jatkossa hyvinvointialueilla, kunnallisen päätöksenteon ulottumattomissa.
Uudistuksessa tärkeäksi kysymykseksi muodostuu muun muassa se, kuinka sote- ja pelastuspalveluiden yhteistyö toimii jatkossa sekä kuinka esimerkiksi sopimuspalokuntien rahoitus varmistetaan. On selvää, että kun koko terveydenhuoltojärjestelmän organisointi laitetaan uusiksi, tulos ei ole automaattisesti nykyistä parempi. Jo nyt pelastustoimen työntekijöitä huolettaa pelastuspalvelujen kattavuus, työvoimapula sekä rahoitus.
Äärettömän kriittisiä järjestelmiä
Palveluiden yhteensovittamiseen tuo lisähaasteita myös se, että sote-palvelut ja pelastustoimi ovat jatkossakin erillisiä ja rinnakkaisia toimialoja. Mikäli pelastustoiminnan ja ensihoidon tiivis yhteensovittaminen epäonnistuu, käsillä on pahimmassa tapauksessa terveydellinen kriisi, mikä horjuttaa arjen turvallisuutta.
Uudistukseen liittyy myös potilasturvallisuuden kannalta äärettömän kriittisiä tietojärjestelmiä, joiden toteutukseen tullaan käyttämään miljardeja euroja. Kyseessä on kiireisellä aikataululla tehtävä valtava tietojärjestelmäuudistus, joka konkretisoituu viime kädessä potilasturvallisuutena. Pahimmillaan uudistuksen epäonnistuessa ja tietoturvallisuuden pettäessä koemme Vastaamo-tapaukseen verrattuna vähintään kymmenkertaisen digitaalisen suuronnettomuuden.
Nykyään laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen sähköisestä käsittelystä määrittelee yleiset vaatimukset sote-tietojärjestelmille, niiden valmistajille sekä palveluntarjoajille. Yksityiskohtaisemmat vaatimukset annetaan THL:n määräyksissä. Vaatimusten toteutumista puolestaan valvoo Valvira.
Uhkaavia veronkorotuspaineita
Toisaalta osaa nykyisistäkään järjestelmistä ei valvo kukaan, eikä kaikille niille ole edes laadittu tietoturvan vähimmäisvaatimuksia.
Kokonaisuutena “maakuntavaalien” kokoinen hallintouudistus saattaakin tulla paljon arvioitua kalliimmaksi. Kuntien valtionosuudet pienenevät yhteensä yli seitsemällä miljardilla eurolla, mikä lisää monissa kunnissa paineita korottaa kunnallisveroa. Pahimmassa tapauksessa siirtymä hyvinvointialueisiin ylittää budjetin kahdesta eri suunnasta: sote syö pelastuspalveluiden rahat samalla kun tavallisen kansalaisen kokonaisveroprosentti nousee. Aluevaaleissa on kyse valtavista asioista, jotka näkyvät tavallisen ihmisen arjessa vasta viiveellä.
Suomella on pitkä perinne pohjoismaisena hyvinvointivaltiona, mikä itsessään on jo puolustamisen arvoinen asia. Samalla on kuitenkin huolehdittava siitä, että ensihoito- ja pelastuspalveluita sekä turvallisten tietojärjestelmien tärkeyttä ei unohdeta. Aluevaltuustoihin on välttämätöntä saada monialaista osaamista, ja siksi puhe pelkistä sotevaaleista pitäisi lopettaa.
Aluevaaleissa päätetään arjen turvallisuudesta. On äänestäjän oikeusturvan kannalta ehdottoman tärkeää, että tämä myös kerrotaan suoraan ja rehellisesti.
Kirjoittaja Jarno Limnéll on kyberturvallisuuteen erikoistunut työelämäprofessori, dosentti ja sotatieteiden tohtori.