Yhdysvallat ilmoitti keskiviikkona, että se lähettää Ukrainaan pataljoonallisen M1 Abrams -taistelupanssarivaunuja. Yhteensä 31 luvatun vaunun saapumista ei kuitenkaan kannata jäädä odottelemaan henkeään pidätellen, sillä matkassa on vielä monta mutkaa.
Ensinnäkin Yhdysvaltain puolustusviranomaisten mukaan Abramsit edustavat pitkän ajanjakson sitoutumista, minkä vuoksi niitä ei toimiteta Ukrainalle presidentin myöntämän rahoituksen turvin, vaan ne menevät Ukraine Security Assistance Initiativen kautta, jonka rahoitusmekanismi vie enemmän aikaa. Toisaalta sen päämääränä on mahdollistaa Ukrainalle Abramsien pitempiaikainen ylläpito ja käyttö.
Yhdysvalloilla ei ole ongelmaa järjestää vaunujen käyttäjille ja ylläpitäjille koulutusohjelmaa, mutta ylläpidon sinänsä kerrotaan vaativan varsin paljon valmistajamaan apua ja huomattavan määrän varaosalogistiikkaa. Abrams ei ole ongelmaton, vaan vaatii paljon huoltoa ja syö valtavasti polttoainetta.
Ukrainalle ollaan lähettämässä myös kahdeksan M88 Hercules -hinaus- ja korjausvaunua tukemaan Abramsien toimintaa taisteluissa, mikä vaatii oman koulutuksensa.
Abramsien valmistajan General Dynamicsin mukaan heidän tuotantolinjallaan on runsaasti kapasiteettia, jos Yhdysvaltain hallitus päättää edetä Abramsien toimittamisessa. Yhdysvalloilla on noin
8 000 Abramsia, joista tuhansia on varastoissa. Yhtään uutta vaunua ei ole rakennettu sitten 1990-luvun alun, mutta sen sijaan vanhoja vaunuja varustellaan uudelleen sekä Yhdysvaltain maavoimille että ulkomaisille tilaajille. Tilaajat saavat tällä tavoin käytännössä täysin uuden vaunun puoleen hintaan. Esimerkiksi Puola on tilannut yli 350 tällaista Abramsia.
Ukrainaa varten Yhdysvallat todennäköisesti riisuu vaunuista kaiken salaisen elektroniikan, samoin kuin se teki Stinger-ilmatorjuntaohjuksille viime vuonna. Mutta hieman riisuttuinakin Venäjän sotasaaliiksi jäänyt Abrams tarjoaisi Moskovalle mahdollisuuden tutkia sen heikkouksia ja kopioida Naton teknologiaa. Siksi Yhdysvaltain maavoimissa kaikki eivät tällä hetkellä katso hyvällä vaunujen toimittamispäätöstä Ukrainalle.
Persianlahden sodassa vuonna 1991 Abramsit ja brittien Challengerit olivat täysin ylivoimaisia Irakin T-72-taistelupanssarivaunuja vastaan. Abramseilla ja Challengereilla pystyi tuhoamaan irakilaisvaunut niiden tykkien kantaman ulkopuolelta, ja lähitaisteluissa irakilaisvaunut liikkuivat selvästi hitaammin. Venäjän nykyiset panssarivaunut ovat vain päivitettyjä versioita niistä samoista vaunuista. Jo pelkästään tässä valossa Abrams-päätös sinänsä on psykologinen ase venäläiskomentajia vastaan.
