Verkkouutiset uutisoi helmikuun alussa, että hallitus on tuomassa eduskuntaan lakiesityksen, jonka mukaan jatkosodan jälkeen internoiduille elossa oleville suomalaisille ja suomalaistaustaisille sekä heidän jälkeläisilleen maksetaan vihdoin korvaus vapaudenmenetyksestä.
Ehdotettu kertakorvauksen määrä on 3000 euroa. Tämä käy ilmi asiaa käsittelevästä hallituksen esitysluonnoksesta. Jos internointi on kestänyt alle kuukauden ja yli kolme päivää, korvaus olisi 1500 euroa.
Korvaukseen oikeutettuja internointien aikaan alle 15-vuotiaita on ministeriön mukaan elossa noin 40–50. Kaikkiaan korvauksen saajia on noin 50–70. Osa heistä asuu ulkomailla.
Korvauksen myöntäisi ja maksaisi Valtionkonttori. Korvausta tulisi lakiluonnoksen mukaan hakea viimeistään ensi vuoden lopussa. Esityksessä arvioidaan, että kustannukset olisivat enintään noin 210 000 euroa. Ne jakautuisivat vuosille 2014–2016.
Oikeusministeriön mukaan hallituksen esitys on tarkoitus antaa 22. toukokuuta lisätalousarvioesityksen yhteydessä. Laki on tulossa voimaan syyskuun alussa.
Naiset ja lapset leireille
Asia on ollut vireillä pitkään. Eduskunta myönsi jo vuonna 2008 yksimielisesti 400 000 euron määrärahan asiaa koskevaa tutkimustyötä varten. Niklas Jensen-Eriksenin tutkimus, Saksan ja Unkarin kansalaisten sekä heidän suomalaisten puolisoidensa internointi 1944–1947, julkaistiin vuonna 2009.
Suomessa leireille internoitiin välirauhansopimuksen mukaisesti Saksan ja Unkarin kansalaiset. Internointeja valvoi Neuvostoliiton valvontakomissio.
Kaksoiskansalaiset sekä saksalaisten ja unkarilaisten kanssa avioituneet suomalaisnaiset ja heidän lapsensa välttyivät ensin leireiltä. Hallituksen ulkoasiainvaliokunta kuitenkin päätti toimittaa ilmeisesti valvontakomission pelossa leireille lokakuussa 1944 myös heidät. Nykytietojen valossa tätä ei ole pidetty välttämättömänä, sillä valvontakomissio ei ollut vaatinut asiaa edes epävirallisesti.
Leirejä oli vuosina 1944–1947 Suomessa yhdeksässä eri paikassa: Hyvinkäällä, Oitissa, Hämeenlinnassa, Lempäälässä, Loimaalla, Paimiossa, Pohjankurussa ja Tammisaaressa. Ensimmäiset leirit perustettiin syyskuussa 1944. Niihin kerättiin yhteensä noin 470 ihmistä. Kaikki leirit eivät olleet toiminnassa yhtä aikaa. Hangon leiriin kerättiin Suomen ulkopuolelta palanneet internoidut.
Olot olivat ahtaat ja ruoka yleensä asiallista, mutta niukkaa.
Saksan hävittyä sodan valvontakomissio ilmoitti maaliskuussa 1946, että internoidut voidaan vapauttaa. He menettivät omaisuutensa koti-irtaimistoa myöten Neuvostoliitolle. Pisimpään leireillä olleet karkotettiin Saksaan.